lauantai 28. maaliskuuta 2015

138: Coopers Sparkling Ale

Jackson: Golden Ale
Protz: Pale Ale

Tänään vuorossa australialainen ale. Oluen väri oli kullankeltainen, mutta kun kaadoin pullon pohjiaan myöten valui oluen sekaan pohjalla ollut hiivakerrostuma, joka värjäsi oluen samean vaaleanruskeaksi. 

Oluen tuoksu oli humalainen ja ehkä hivenen saippuainen. Tuoksu oli lagermainen. Ensipuraisulla myös maku tuntui lagermaiselta, mutta kyllä humalointia oli enemmän kuin peruslagereissa yleensä. Humalointi oli pääasiallisesti mukana maussa eikä vain katkeroisuutena.

Oluen maku oli omaperäinen. En oikein osaa kuvailla sitä, mutta yritetään. Maku oli jotenkin maanläheinen. Ei ruohoinen,vaan ennemmin se toi mieleen savimaan tai hiekan. Kokonaisuus oli kutienkin hieman tasapaksu, vaikka reilun alkoholiprosentin mukanaan tuomaa vivahteikkuutta olikin jonkin verran.
Hiivasakka etsii vielä paikkaansa
Jackson kuvailee olutta näin:
“It is quenching, classic, fruity (with suggestion of apples, pears and especially, bananas), and dry, with a long finish.”

Valitettavasti en kyllä itse bongannut tuota banaanifleivöriä. 

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:
“The gold/amber beer is intensely fruity, with apple and banana dominating. The hops give a tempting peppery note to the aroma and a good underpinning of bitterness through the palate to the finish. Citrus fruit also makes an appearance in the long finish with juicy malt and spicy hops.”

Olenpas aikamoinen tuohisuu edelleen, kun en mitään hedelmäisyyttä suuremmin tästä noteerannut. Täytyy varmaan testata vielä uusiksi tai tarkistuttaa makuaisti josain.

Hinta Alkossa 3,49 € / 0,375 l.

Coopers Sparkling Ale 5,8 % pähkinänkuoressa:

  • kantavierreprosentti  12,4 °P
  • väri 11,2 EBC
  • katkeroainepitoisuus 27,1 EBU
  • maltaina palet ja crystalit
  • humalointina Pride of Ringwood
  • hiivasta ei tarkempaa tietoa

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

137: Boon Kriek Mariage Parfait

Jackson: Kriek-Lambic
Protz: Lambic

Samea tummanpunainen olut kaatui tuoppiin runsaan vaaleanpunaisen vaahdon saattelemana. Oluessa oli kirsikkainen ja hiivaisen hedelmäinen tuoksu. Hiivan tuoma vivahde oluessa oli omaan nenääni hieman epämiellyttävä.

Olut oli suussa pirskahteleva. Maultaan kuivan kirsikkainen, aavistuksen tamminen ja kirpeän hedelmäinen. Maku ja kokonaisuus toi mieleen hiilihappoisen roseviinin tai lambruscon. Runsas alkoholipitoisuus ei maussa puskenut läpi, vaan toi makuun vain eleganttia tuntua. Kokonaisuutena paketti oli kasassa ja tällä mennään päätyyn asti. Eli pidin kyllä. Maku ei ollut liian yksiulotteinen vaan vivahteikas. 
Jackson kuvailee BKMP:ia kirjassaan näin:

“A classic example of a cherry beer with real fruity tartness and winey, “dry sherry”, toasty complexity, though the precise character will vary from one year to the next.”

Hyvä kuvaus Jackolta. Protz puolestaan runoilee oluesta tähän tapaan:

“…is tart and has the toasted note that is also the signature of dry Champagne. The aroma is heady, tangy, sour cherries, and the fruit note continues through the palate into the long quenching finish.”

Ei huono sepustus tämäkään. 

Mariage parfait eli täydellinen avioliittohan on tehty nuoren kulloisenkin vuoden lambicin ja pitemmän kypsytyksen (18 kuukauden ja kahden vuoden väliltä) läpi käyneestä oluesta. Jokainen vuosikerta on hieman erilainen.

Pidän pirskahtelevasta lambruscosta ja pidin myös tästä.

Hinta BeerNavigatorissa 5,75 € / 0,375 l.

Boon Kriek Mariage Parfait 8 % pähkinänkuoressa:

  • kantavierreprosentista ei tarkempaa tietoa
  • väri 60 EBC
  • katkeroainepitoisuudesta ei tarkempaa tietoa
  • maltaista ei tarkkaa tietoa
  • humaloinnista ei tarkempaa tietoa
  • villihiivoilla käytetty

lauantai 21. maaliskuuta 2015

136: Lindemans Cuvée René

Jackson: Gueuze-Lambic

Belgialaisessa maisteluputkessa tällä kertaa vuorossa tämmöinen lambic-sekoitus eli gueuze. Olut oli väriltään tummankeltainen ja kaatui lasiin runsaas vaahdon siivittämänä. Tuoksu oli voimakkaan kirpeän hedelmäinen.

Maku oli todella mielenkiintoinen sekoitus kirpeää kypsää hedelmää ja aavistus perinteisempää oluenmakua kuten mallasta ja humalaa. Kirpeän hapokas maku tosin aika vahvasti peitti kaiken muun alleen. Mausta tuli mieleen perinteinen englantilainen siideri, jossa maistuu kypsä omenaisuus ja joka on käytetty kuivaksi asti.

Taas jos en tietäisi, niin väittäisin tässä käytetyn jotain hedelmiä lisukkeena, mutta ilmeisesti tuo hedelmäinen kirpeys tulee olueen villihiivasta. Jälleen sarjaa olut joka ei maistu perinteiselle oluelle. Hiivan maku toi jotenkin kaukaisesti mieleen ajoittain myös sahtihiivan.
Jackson kuvailee LCR:tä kirjassaan näin:

“Owner René Lindemans gives his name to a delicious, full-flavoured beer; hugely foamy and lively; with the nuttiness of a Paolo Cortado sherry; a soft roundet sweetness; then a long, drying finish.”

Jackon mukaan oluessa on käytetty kuusi kuukautista ja kolmivuotista lambicia, siten että sekoituksen keski-ikä on vuoden. Hyvä kuvaus oluesta, vaikka tuo sherry-viittaus ei ihan omaan suuhuni osunut.

Hinta BeerNavigatorissa 3,75 € / 0,375 l.

Lindemans Cuvée René 5,5 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
  • väristä ei tarkkaa tietoa
  • katkeroainepitoisuudesta ei tarkempaa tietoa
  • maltaina ohraa ja vehnää
  • humaloinnista ei tarkempaa tietoa
  • villihiivoilla käytetty

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

135: Cantillon Rosé de Gambrinus

Jackson: Fruit Lambic
Protz: Lambic

Vuorossa jälleen belgialainen lambic. Taas tuttua punaista väriä, nyt hieman vaahtoavampana, kuin edellinen. Oluessa oli voimakas viinimäisen hiivainen ja hieman vadelmaisen marjainen tuoksu.

Tuntui, että tämä sijoittui maultaan kahden edellisen lambicin väliselle kultaiselle keskitielle. Ei erityisen makea kuten LF, mutta ei niin kuivakaan kuin BF. Olut oli vain hennon vadelmainen ja jotenkin lempeän vieno. Mukana oli myös tammisuutta, mutta vähäisen vadelmaisuuden takia maku oli ehkä aavistuksen vetinen. Tämä oli kuitenkin erittäin hyvä janojuoma. 
Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“This one has a remarkable fruit aroma, carrying through into the palate, with a delicate, lactic acidity gradually developing…An elegant drink with which to greet guests at a party… and one of the world’s great beers.” 

Protz puolestaan kuvailee olutta näin:

“Rosé de Gambrinus is a remarkable beer, a blend of raspberry lambic with a small amount of kriek. It has a superb aroma and palate of tart fruit and a bone dry and spritzy finish packed with more tart fruit, with raspberry to the fore.”

Myös Jackson mainitsee, että oluenteossa olisi käytetty myös kriekiä eli kirsikkaolutta. Pullon kyljessä ei kuitenkaan ollut mitään mainintaa asiasta. Itse en ehkä ihan sisäistänyt tämän loistavuutta, vaikka ihan maukasta olikin.
Kruunukorkin alla oli perinteinen korkkikorkki, joka hieman falskasi.
Hinta BeerNavigatorissa 7,95 € / 0,375 l.

Cantillon Rose De Gambrinus 5 % ja käytetty villihiivoilla. Sen enempää infoa ei pähkinänkuoreen ollut nyt tarjolla.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

134: Boon Framboise

Jackson: Framboise / Frambozen-Lambic

Vuorossa taas vattuolut, mutta tällä kertaa hieman hailakanpunaisena. Olut muodosti vain vienon vaahdon, mutta tämä varmaan johtui siitä, ettei mökkiolosuhteissa käytettävissä ollut skumppalasia kuten edellisen oluen kohdalla.
Oluen tuoksu oli jälleen vadelmainen ja viinimäisen hiivainen. Maku erosi LF:sta siinä, että makeus loisti poissaolollaan. Olut oli ennemminkin kuiva ja kirpsakka. Maussa oli myös aavistus tammisuutta. Itse pidin enemmän makeasta versiosta. Tämä oli jotenkin turhan viinimäinen kuivine makuineen.

Tavallaan, jos tätä arvioi oluena, niin se ei meikäläiselle toimi. Jos taas juomaa ajattelee viininä, niin se on ihan jees.

Jakcson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“The wild yeasts of the valley impart a perfumy, flowery, chardonnay-like dryness, and oak-ageing offers a touch of vanilla, to balance rasberry-jam sweetness of this fresh, delicate brew. Altough the beer is lightly sweetened, a lemony acidity emerges to dry finish.”

Pullon pohjalla ollut hiivasakka muutti oluen värin etiketin mukaiseksi
Jacksonin mukaan oluessa on käytetty vadelman lisäksi myös hieman kirsikkaa. Kuiva, aavistuksen tamminen, kirpsakan hapokas. Aika samoilla linjoilla ollaan Jackon kanssa. Ihan maistamisen arvoista tavaraa, mutta ei mikään oma suosikkini.

Hinta BeerNavigatorissa 4,25 € / 0,375 l.

Boon Framboise 5 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentti 13 °P
  • väri 36 EBC
  • katkeroainepitoisuus 19,8 EBU
  • maltaista ei tarkkaa tietoa
  • humaloinnista ei tarkempaa tietoa
  • villihiivoilla käytetty


perjantai 13. maaliskuuta 2015

133: Lindemans Framboise

Jackson: Framboise/Frambozen-Lambic

Miellyttävän punainen belgialainen kaatui skumppalasiin punaisen vaahdon saattelemana. Oluessa oli yllätys yllätys voimakkaan vattuinen tuoksu. Lisäksi mukana oli tuttua villihiivan tuomaa kirpeää viinimäisyyttä.

Maku oli vadelmainen, mutta ei yhtä vattuinen kuin tuoksu. Oluessa oli myös villihiivan tuomaa viinimäisyyttä ja kirpsakkaa hapokkuutta. Oluesta jäi suuhun limumainen suutuntuma eli tahmea tunne kitalakeen. Vadelmaa oli, mutta maku ei ollut liian makea vaan virkistävä.

Jackson kuvailee LF:a kirjassaan näin:

“It has the typically seed-like, stemmy, woody, tobacco-ish fragrance of real raspberries. The flavour begins flowery, then becomes very sweet, suggesting a heavy hand with fruit juice. In the finish, the sherryish acidity and tartness of the lambic emerges as a late, surprising balance.”
Vielä päälle Jackson kehuu tätä kompleksiseksi. En nyt ihan noista tupakkamaisuuksista sun muista ole samoilla linjoilla, mutta omaan suuhuni erittäin maukasta.

Vanhan kunnon (tällä kertaa vaimon ääneen lausuma) toteamus “ei tää oluelle maistu” pitää toki paikkansa. Vattuoluen nauttimisesta ei myöskään jaeta mitään äijäpisteitä. Tästäkin huolimatta tämä ainakin itselleni erinomaisesti saunan jälkeisenä janojuomana. 

Tämä sopisi kesäiselle tai vaikkapa kesäiselle piknikille. Huoleton juoma myös alhainen alkoholiprosenttinsakin ansiosta.

Hinta BeerNavigatorissa 4,25 € / 0,375 l.
Tuplakorkki
Lindemans Framboise 2,5 % pähkinänkuoressa:

  • kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
  • väri 35 EBC
  • katkeroainepitoisuus 12 IBU
  • maltaista ei tarkkaa tietoa
  • humaloinnista ei tarkempaa tietoa
  • hiivasta ei tarkempaa tietoa

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

132: Anchor Old Foghorn

Jackson: Barley Wine
Protz: Barley Wine

Tällä kertaa maisteluvuorossa tämä jenkkiläinen ohraviiniale. Olut oli väriltään komean kastanjanruskea. Tuoksu oli omintakeinen ja voimakas. Siinä oli hedelmäisyyttä sekä mallasta.

Oluen maku oli tumman hedelmäinen ja myös voimakas alkoholipitoisuus puski hieman pintaan. Maku tuo mieleen vahvat luostarioluet, mutta on jotenkin leppoisampi ja jotenkin kepeämpi eikä yhtä intensiivinen. Olut on voimakkaasti humaloitu. En keksi mikä tuo omalaatuinen maku oluessa on, joka oli havaittavissa myös tuoksussa.

Maku on kyllä todella runsaan hedelmäinen. Maussa on sitruunaa, mutta myös hitunen greippiä. En tiedä onko tuo omaleimainen tuoksu maltaan ja alkoholin kombinaatio. Todella maukas olut. Hieman viilennettynä todella hyvä kesäpäivän olut. Vahvuutensa vuoksi kuitenkin petollinen eikä sovellu näin ollen ihan janojuomaksi.
Jackson kuvailee AOF:ia kirjassaan näin:

“It has a soft, oily, apricot-citrus character in both its bouquet and juicy palate, and an intense, flowery dryness.”

Ehkä se omintakeinen vivahde olikin tuo aprikoosia, jota ei kovin usein ole itsellä tullut oluissa vastaan, enkä näin osannut sitä sanoiksi pukea.

Protz puolestaan sanailee oluesta tähän tapaan:

“The burnished mahogany ale has a pronounced ripe fruit aroma reminiscent of apricots and raisins, balanced by a ripe malt loaf note and tangy, bitter hops. Malt and fruit build in the mouth but the crescendo is reached in the finish, which lingers in the tongue and the throat with massive vinous fruit, plump grain and bitter hop resins.”

Molemmat herrat ovat kyllä samoilla linjoilla oluen mausta kuin meikäläinen. Jacksonin mukaan tämä barley wine on hyvä juoma ennen nukkumaan menoa, sillä kuivahumaloinnin seurauksena siinä on öljyjä ja aromaattisia yhdisteitä, jotka auttavat nukahtamista. Protzin mukaan taas juoma on tarkoitettu siemailuun ja sitä pitäisi kunnioittaa kuten konjakkeja tai single malt viskejä.

Todella maukas olut, jota voin lämpimästi suositella.

Hinta BeerNavigatorissa 3,95 € / 0,355 l.

Anchor Old Foghorn 9,4 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentti  22,5 °P
  • väri 45 EBC
  • katkeroainepitoisuus 31 EBU
  • maltaina 2-tahoiset palet ja caramelit
  • humalointina Cascade
  • hiivasta ei tarkempaa tietoa


torstai 5. maaliskuuta 2015

131: Brand Oud Bruin

Jackson: Old Brown Lager

Maistelussa tällä kertaa tämä hollantilainen vanha ruskea lager. Kastanjanruskea olut ei muodostanut juurikaan vaahtoa lasiin kaadettaessa. Kastanjanruskea väri oli ilo silmälle. Oluen tuoksu oli kotikaljamaisen tumman maltainen.

Olut maistui erittäin makealle ja aika miedolle. Enkä siis tarkoita alkoholipitoisuutta, joka sekin toki on oluessa matala, mutta makeuden lisäksi ei oluesta oikein meinannut irrota mitään. Hienovaraisia sävyjä toki löytyi kuten rusinaa, tummaa hedelmäisyyttä, villihiivan tuomaa marjaisuutta sekä myös suklaata.

Tämä voisi toimia kesällä janon sammuttajana. Tosin omaan makuuni tämä oli vähän turhan makea ja lähes täysin humaloimaton. Katkeroista ei ollut tietoakaan. Tuli mieleen jokin sokerilitku tai vierre, joka on juuri valmiina käymisastiaan, mutta humalointi on siitä unohtunut. Koko ajan oli sellainen fiilis, että jotain puuttuu.
Jackson kuvailee kirjassaan BOBia näin:

“A smooth and malty interpretation of the Dutch style of sweet, “Old Brown” lager. This example finishes like saccharine-sweetened coffee. (Bring on the cookies?)”
Jackson myös mainitsee, että kyseessä on maustettu olut, joka on käytetty villihiivalla.

Vähän turhan makea omaan makuuni. Veikkaan että tämä on enemmän hameväen (tai ainakin oman vaimoni) mieleen kuin minun kuppini teetä.

Hinta BeerNavigatorissa 1,0 € / 0,30 l.

Brand Oud Bruin 3,5 % pähkinänkuoressa:

  • kantavierreprosentti  8,2 °P
  • väri 100 EBC
  • katkeroainepitoisuus 16 EBU
  • maltaista ei tarkempaa tietoa
  • humalointina Saaz
  • hiivana villihiiva

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

130: Maredsous 10

Protz: Abbey Beer

Eilisiltaista UMK-finaalia säesti tämä samea meripihkanvärinen belgialainen luostariolut. Olut kaatui pikariin samettisen vaahtokukan saattelemana. Tuoksu oli voimakas ja sitruksisen hiivainen.

Olut maistui alkuun hedelmäiseltä, makealta ja raikkaalta. Kohta pian kuitenkin voimakas humalointi ja alkoholisuus alkoivat viedä pääroolia. Olut oli useamman tunnin jääkaapissa viilentymässä, mutta tuntui että se olisi saanut olla vielä kylmempää.

Ei tämä kuitenkaan ollut hassumpi tapaus, noin niin kuin tripeliksi. Upposi ehkä hieman kuin esimerkiksi Westmalle Tripel aikanaan. Tosin oluiden välissä on tovi jos toinenkin jo vierähtänyt. 

Humalointi oli aavistuksen metallisen makuinen, mutta oluessa oli hyviä makusävyjä, joista en ihan päässyt perille. Jotain makeaa kinuskimaisuutta ja myös viikunamaista hedelmäisyyttä. 
Protz kuvailee M10:ä kirjassaan näin:
“…is a burnished golden ale with massive ripe fruit notes - oranges and pears - on the aroma and palate, with good earthy and spicy hops and a long, complex finish that interweaves between rich fruit, juicy malt and earthy hops.”

Sanoisin että ihan pätevä kuvaus, vaikka en sieltä ihan selkeästi noita RP:n mainitsemia hedelmiä havainnutkaan. Suosittelen jokaisen maistamaan itse ja tekemään omat johtopäätöksensä.

Hinta BeerNavigatorissa 2,10 € / 0,33 l.

Maredsous 10 % pähkinänkuoressa:

  • kantavierreprosentti  20 °P
  • väri 22 EBC
  • katkeroainepitoisuus 26 EBU
  • maltaista ei tarkempaa tietoa
  • humalointina Saaz ja Styrian Goldings
  • hiivasta ei tarkempaa tietoa