Jackson: Pale/Brown Ale
Protz: Extra Strong Beers and Bitters
Pitkän belgialaisten putken jälkee hetkeksi britteinsaarten oluiden pariin. Vuorossa tämä kastanjanruskea englantilainen, jota olen vuosia sitten jo kerran aieminkin maistanut. Olut on kuitenkin jäänyt mieleen varmasti omaperäisestä etiksetistä, mutta myös maustaan johtuen.
Pessimisti ei pettyisi, mutta muistikuviini perustuen odotukset olivat tämän oluen kohdalla korkealla. Ja mielestäni ne täyttyivät.
Oluen tuoksu oli simaisen sitruksinen ja hedelmäinen. Olut ei paljoakaan vaahdonnut ja belgialaisten runsasvaahtoisten oluiden jälkeen tämä oli aikamoisessa kontrastissa niihin nähden. Vaikkei vaahtoa juurikaan syntynyt, niin suuret, mutta harvat kuplat eivät voineet jäädä juodessa huomaamatta.
Oluen maku oli makea ja sitruksinen. Hedelmäinen olut oli melko maltillisesti humaloitu. Maussa oli lievää paahteisuutta ja makeus toi mieleen kinuskin tai kermatoffeen. Tällä pääsee kyllä hyvin aitoon pubitunnelmaan. Maussa päällimmäisenä ja mieleenpainuvimpana makuna on hedelmäisen sitruksinen maku, jota lievä paahteisuus tai jonkun suuhun ehkä kahvimaisuus tuo mukavan lisän.
Jackson kuvailee WH:ia kirjassaan näin:
"The beer is malty, with chocolate-coated toffee and brown sugar, a balance of lemon-rind hoppiness, and a hint of warming alcohol in the finish."
Hieman värikkäämpi kuin oma kuvaukseni, mutta aikalailla samoja piirteitähän sieltä löytyy. Mielestäni alkoholi ei kyllä tässä maistunut. Villi veikkaus ennen Protzin kuvaukseen tutustumista. Mies saattaa runoilla jotakin tähän tyyliin: "tart fruit and biscuity malt and at the end spicy hop resins fill the mouth."
Mutta todellisuudessa Protzin kuvaus menee näin:
"Amber-red beer has a tempting aroma of biscuity malt, vinous fruit and earthy hops coat the mouth, while the complex finish has a bitter-sweet start, with creamy malt and ripe fruit, but spicy hops linger at the back of the tongue."
No ei ihan ennustukseni mukaan, mutta sinne päin. Pidin enemmän Jacksonin kuvauksesta, joka oli ytimekkäämpi eikä samanlaista diibadaabaa kuin lähes kaikki Protzin kuvaukset tuppaavat olemaan.
Pointsit kuitenkin Protzille seuraavasta vitsistä:
"…hobgoblins were bigger versions of goblins and, despite their terrifying appearance, acted as guardians of farm and country folk, though apparently they could turn nasty if thwarted. Sounds like the Stella drinkers in my local."
Yhteenvetona todettakoon että WH on vivahteikas sitruksinen hedelmäinen ja hivenen paahteinen brittiale. Juuri sellainen, mikä meikäläiselle ainakin uppoaa. Varaukseton suositus tälle siis.
Hinta BeerNavigatorissa 3,75 € / 0,5 l.
Wychwood Hobgoblin 5,2 % (hanassa 4,5 %) pähkinänkuoressa:
- kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
- väri 40 EBC
- katkeroainepitoisuus 28 IBU
- maltaina palet sekä suklaa- ja kristallimaltaat
- humalointina Fuggles ja Styrian Goldings
- hiivasta ei tarkempaa tietoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti