111: Weihenstephaner Kristall Weissbier

Jackson: Kristall Weisse / Weizen

Henkilökohtainen kesäolutkauteni käynnistyi tällä saksalaisella kullankeltaisella kristallinkirkkaalla vehnäoluella. Raikkaassa kevätsäässä nautitun oluen pinnalle muodostui runsas vaahtokukka ja hiilihapot tanssivat tuopissa pirteinä aurinkoisessa säässä kimaltaen.

Oluen tuoksussa oli tuttua vehnäoluttunnelmaa: hiivaista banaanisuutta ja hieman mausteisuutta.

WKW:n maku yllättää runsaudellaan. Vaaleaksi olueksi maku on tuhdin oloinen. Maistuu siis maltaiselle ja mausteiselle. Makean maukkaassa oluessa on myös tuttua banaanifleivöriä aimo tujaus.

Jacksonin lämpötilasuositus on 9-12 °C. Itse tuli nautittua hieman lämpimämpänä parin tunnin jääkaappiviilennyksellä. Näin ollen olut ei ainakaan ollut liian kylmää ja näin muuttunut vetiseksi. En kyllä ihmettele miksi Jackson on valinnut Weihenstephanilta niin monta olutta opukseensa. Tosin tätä ja Hefe Weissbieriä olisi ollut mielenkiintoista maistella rinnakkain. Nyt on paha mennä sanomaan kumpi on esimerkiksi banaanisempi tai maultaan makeampi. Maukkaita toki ovat molemmat. Oma perstuntumani on, että hefessä olisi aina enemmän makua. Olen vetänyt tällaisen ylistyksen sillä perusteella että suodatetussa versiossa on aina otettu jotain pois, jota hefessä on. Tämä vaatii vielä empiiristä tutkimusta.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"The fruity notes typical of all wheat beers, but especially characteristic of the Weihenstephan range, are at their clearest and least cluttered in this bright, filtered version. Although it is quite light in body, it has rich, fresh aromas and juicy flavours. Here, the banana-like notes found in many wheat beers are given a tropical intensity by a suggestion of mango, and sharpened by a tinge of blackcurrant. These flavours are predominently owed to the house yeast. This is a spritzy, refreshing beer."

Mangon voin ymmärtää, mutta mustaherukkaa en kyllä osaisi tästä löytää varmaan ikinä. Jotakin mausteisuutta tässä kyllä on mielestäni myös. En osaa mitään selkeää maustetta oikein nimetä. Jotain mikä viittaa kardemummaan tai itse asiassa ehkä taatelin makuun. Ehkä mielleyhtymä juontaa juurensa oluen makeuteen.

Mainio olut. Suosittelen maistamaan.

Hinta BeerNavigatorissa 1,75 € / 0,5 l.

Weihenstephaner Kristall Weissbier 5,4 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,9 °P
• väri 8,2 EBC
• katkeroainepitoisuus 15 EBU
• maltaina vehnä- ja ohramaltaat
• humalointina Hallertauer Magnum- ja Hallertauer Perle -humalat 
• talon oma hiiva

Meantime Yakima Red

Taas tuli vesiperä. Protzin kirjassa on mainittu olut nimeltä "Meantime Red Beer". Näin ollen oletin, että kyseessä on Meantime Yakima Red. Näin ei kuitenkaan kirjassa olevan oluen kuvauksen perusteella ole. Protzin kuvailema olut nimittäin sisältää vadelmamehua ja on tyyliltään belgialainen hedelmäolut. Yakima Red on puolestaan amber ale. Protzin kuvailema olut on luultavasti joko Meantime Raspberry Grand Cru tai Meantime Raspberry Wheat. Paha mennä sanomaan kumpi. Tässä Protzin kuvaus:

"…beer uses fresh raspberry juice added to a beer base. It has luscious red colour and a rich raspberry aroma balanced by sappy malt and gentle hops. The palate is spritzy, with lush and tart fruit, juicy malt and spicy hops, followed by a lingering finish packed with tangy raspberries, biscuity malt and earthy hop resins."

Täytynee siis luovuttaa, sillä tuon perusteella en kyllä kykene sanomaan kummasta oluesta mies puhuu.
No mutta tässä pieni kuvaus tästä maistamastani brittiläisestä meripihkanvärisestä alesta:
Oluen tuoksu oli aavistuksen humalainen ja voimakkaasti simamaisen sitruunainen.

Samaa sitruunaa oli myös maussa. Humala maistui aluksi hieman metalliselle. Humalointi oli aika hallitseva, mutta silti miellyttävän lempeä. Maussa oli raikasta hedelmäisyyttä sekä paahteista ja karamellista mallasta. Olut oli mielestäni todella brittiläisen makuinen. Siis hyvällä tavalla. Juuri ne ominaisuudet mistä brittialessa pidän: Sopivasti maltaisuutta ja aimo annos hedelmäisyyttä. Humalaa oli riittävästi enkä jäänyt kaipaamaan mitään bitterimäistä kipakkaa takapotkua, vaan olut toimi juuri tälläisenä oikein erinomaisesti.

Näin miedoksi olueksi tämä oli kyllä todella vivahteikas ja maukas. Lievä paahteisuus ja appelsiininen hedelmäisyys tuovat mieleen brittialen. Sitruunainen humala puolestaan toi mieleen jenkkialet. Omaan suuhuni tämä oli näiden tyylien ominaispiirteiden yhdistelmä.

Hinta BeerNavigatorissa 3,10 € / 0,33 l.

Meantime Yakima Red 4,1 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa

• väristä ei tarkkaa tietoa

• katkeroainepitoisuus 45 EBU

• maltaina  eurooppalaiset lajikkeet

• humalointiin käytetty viittä jenkkiläistä lajiketta 

• hiivasta ei tarkempaa tietoa

110: Wychwood Hobgoblin

Jackson: Pale/Brown Ale

Protz: Extra Strong Beers and Bitters

Pitkän belgialaisten putken jälkee hetkeksi britteinsaarten oluiden pariin. Vuorossa tämä kastanjanruskea englantilainen, jota olen vuosia sitten jo kerran aieminkin maistanut. Olut on kuitenkin jäänyt mieleen varmasti omaperäisestä etiksetistä, mutta myös maustaan johtuen.

Pessimisti ei pettyisi, mutta muistikuviini perustuen odotukset olivat tämän oluen kohdalla korkealla. Ja mielestäni ne täyttyivät.

Oluen tuoksu oli simaisen sitruksinen ja hedelmäinen. Olut ei paljoakaan vaahdonnut ja belgialaisten runsasvaahtoisten oluiden jälkeen tämä oli aikamoisessa kontrastissa niihin nähden. Vaikkei vaahtoa juurikaan syntynyt, niin suuret, mutta harvat kuplat eivät voineet jäädä juodessa huomaamatta. 

Oluen maku oli makea ja sitruksinen. Hedelmäinen olut oli melko maltillisesti humaloitu. Maussa oli lievää paahteisuutta ja makeus toi mieleen kinuskin tai kermatoffeen. Tällä pääsee kyllä hyvin aitoon pubitunnelmaan. Maussa päällimmäisenä ja mieleenpainuvimpana makuna on hedelmäisen sitruksinen maku, jota lievä paahteisuus tai jonkun suuhun ehkä kahvimaisuus tuo mukavan lisän.

Jackson kuvailee WH:ia kirjassaan näin:

"The beer is malty, with chocolate-coated toffee and brown sugar, a balance of lemon-rind hoppiness, and a hint of warming alcohol in the finish."

Hieman värikkäämpi kuin oma kuvaukseni, mutta aikalailla samoja piirteitähän sieltä löytyy. Mielestäni alkoholi ei kyllä tässä maistunut. Villi veikkaus ennen Protzin kuvaukseen tutustumista. Mies saattaa runoilla jotakin tähän tyyliin: "tart fruit and biscuity malt and at the end spicy hop resins fill the mouth."

Mutta todellisuudessa Protzin kuvaus menee näin:

"Amber-red beer has a tempting aroma of biscuity malt, vinous fruit and earthy hops coat the mouth, while the complex finish has a bitter-sweet start, with creamy malt and ripe fruit, but spicy hops linger at the back of the tongue."

No ei ihan ennustukseni mukaan, mutta sinne päin. Pidin enemmän Jacksonin kuvauksesta, joka oli ytimekkäämpi eikä samanlaista diibadaabaa kuin lähes kaikki Protzin kuvaukset tuppaavat olemaan. 

Pointsit kuitenkin Protzille seuraavasta vitsistä:

"…hobgoblins were bigger versions of goblins and, despite their terrifying appearance, acted as guardians of farm and country folk, though apparently they could turn nasty if thwarted. Sounds like the Stella drinkers in my local."

Yhteenvetona todettakoon että WH on vivahteikas sitruksinen hedelmäinen ja hivenen paahteinen brittiale. Juuri sellainen, mikä meikäläiselle ainakin uppoaa. Varaukseton suositus tälle siis.

Hinta BeerNavigatorissa 3,75 € / 0,5 l.

Wychwood Hobgoblin 5,2 % (hanassa 4,5 %) pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
• väri 40 EBC
• katkeroainepitoisuus 28 IBU
• maltaina palet sekä suklaa- ja kristallimaltaat
• humalointina Fuggles ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

109: Saison Dupont

Jackson: Saison

Vuorossa tämä belgialainen runsasvaahtoinen oljenkeltainen saison. Ehdin jo harjoitella tämän oluttyypin juontia Alkosta hankitulla Saison Dupont Biologiquella, kunnes tajusin ettei olut ihan täsmää Jacksonin kirjassaan esittelemään juomaan.

Oluessa oli hiivainen hedelmäinen tuoksu. Ja kyllähän sieltä se banaanisuuskin pilkisteli. Myös maku oli hivenen banaaninen ja makea, mutta kääntyi kuivakaksi jälkimauksi. Kesäisen makuinen olut. Aluksi humalointi tuntui melko maltilliselta, mutta alkoi pikkuhiljaa potkimaan. Omaan suuhuni tämä on hieman turhan kuiva ja kitkerä. Lievästi sitruksinen hedelmäinen, mutta liian kuiva minulle.

Jackson kuvailee SD:ia kirjassaan tähän tapaan:

"Saison Dupont is a lively classic." 

Nyt vedettiin kyllä pohjat asian kiteyttämisessä. Jackson tosin kuvailee saisoneilta yleisellä tasolla näin:

"They are firm and dry, with a yeasty, fruity acidity like that of an orange, and usually unfiltered."

Kuiva ja hiivainen ehdottomasti. Humalaisen kitkerä ja mukana jotain sitruksista hapokkuutta kenties. Menee kesällä janojuomana, mutta ei tarjonnut ainakaan meikäläiselle mitään ihan huikeeta makuelämystä.

Hinta BeerNavigatorissa 1,85 € / 0,33 l.

Saison Dupont 6,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 20 °P
• väri 11 EBC
• katkeroainepitoisuus 32 EBU
• maltaina pilsnerit ja vehnä
• humalointina Kent Golding ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

108: Verhaeghe Duchesse De Bourgogne

Jackson: Flemish Red/Brown

Punertavanruskea belgialainen kaatui tuoppiin hennon vaahdon saattelemana. Oluessa oli mausteinen hehkuviinimäinen tuoksu.

Maku seuraili tuoksua ja oli samantyyppinen kuin Rodenbac Grand Crussa. Suurimpana erona edelliseen oli se, että tässä ei ollut maussa maltaiden tuomaa tummuutta, vaan olut oli mielestäni happaman marjaisampi. Mukana oli myös samaa liuotinmaista pistävyyttä ja viinimäistä kirpeyttä. Veikkaan että tuo mielikuva liuottimesta tulee tammisuuden ja kirpeän viinimäisyyden yhdistelmästä.

Ei hassumpi olut, mutta omaan suuhuni aika yksioikoinen. RGC:n rinnalla melko mehumainen. Vaikutelma johtunee siitä, että tämä on niin samankaltainen kuin RGC, joten uutuudenviehätys on jo karissut, eikä tämä säväyttänyt enää samalla tavalla.

Jackson kuvaa olutta kirjassaan näin:

"…has an interesting interplay of chocolate and cream notes with a long, dry, passion-fruit acidity."

Nyt jäivät nämä Jackon kuvaamaan vivahteet tyystin havaitsematta. Ehkä tuudittauduin niiden mielikuvien varaan, jotka RGC oli luonut, enkä rutistanut maistelusuorituksessa aivan täydellä voimalla. Valmistajan mukaan tätäkin olutta kypsytetään kuukausia tammitynnyreissä, mikä antaa oluelle sen hedelmäisen luonteen.

Täytyy varmaan ostaa toistekin, josko sieltä sitten osaisi löytää noita hienostuneimpia vivahteita.

Hinta BeerNavigatorissa 1,95 € / 0,25 l.

Verhaeghe Duchesse De Bourgogne 6,2 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väri 70 EBC
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
• maltaina paahdettuja maltaita
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

107: Rodenbach Grand Cru

Jackson: Flemish Red Ale
Protz: Belgian Sour Red Beer

Kastanjanruskea belgialainen kaatui tuoppiin melko ujon vaahtokukan saattelemana. Tuoksu oli outo, ei yhtään olutmainen, vaan yrttinen ja hedelmäinen. Tuoksu toi mieleen Gambiinan, Jorman tai vastaavan maustetun väkevän viinin.

Maku ei ollut yhtä hedelmäinen kuin Rodenbachissa, vaan mukana oli myös tummaa maltaisuutta, joka teki mausta olutmaisemman. R Grand Cru ei ole mielestäni samanlainen janojuoma kuin R. Hiilihapot olivat hillitymmät sekä kooltaan että määrältään. Rodenbachin limsamaisuudesta ei ollut tämän kohdalla tietoakaan.

Viinimäisyys oli läsnä myös mausssa, mutta ei jormamaisella tavalla. Kirpeän viinimäinen maku, jota mallas hieman tasapainottaa. RGC:n makumaailmaa on mielestäni hankala kuvailla. "Tosielämästä" on vaikea löytää vastineita tämän oluen makuvivahteita kuvaamaan, mutta yritetään. Oluen mausteisuus jatkui myös maussa ja toi jollain tapaa mieleen glögin tai glühweinin, ehkä myös hiukan sen Gambiinan. Maussa on myös tietty säväys, ehkä erikoisesta hiivakannasta johtuen, että mieleen tulee hapanmaitotuotteet kuten viili tai piimä.

Marjaisa kirpeän hapan maku muuttuu jälkimaussa sellaiseksi, että se muistutti etäisesti liuotinta, vaikken sellaista tunnusta koskaan nauttineeni. Tosin tämä liutoinefektihän tulee usein halpojen viinojen tai vodkienkin yhteydessä.

Jackson kuvailee RGC:ta kirjassaan näin:
"…is a lively bouquet, with vanilla-like oakiness that extends into the palate; passion-fruit flavours; and a clean, sharp acidity like that found in sour cream. Rodenbach Grand Cru would feature in any connoisseur's list of the world's top ten beers."

Rodenbach on versio vanhaa ja uutta olutta, mutta tätä on kypsytetty vähintään kaksi vuotta tammitynnyreissä, mistä varmaan johtuu tuo tammisuus. Itse en kyllä osannut sitä löytää. Hienoa huomata, etten ollut ihan kujalla hapanmaitotuotteitteni kanssa.

Protz kuvailee olutta seuraavasti:
"…aoky, woody, tannic and fruity with hints of vanilla. It is flash pasteurised."

Protz keskittyy kuvailemaan kaikkea muuta tähän olueen liittyvää ja jättää maun vähemmälle. Mies muun muassa kertoo ehdottaneensa, että tästä tehtäisiin pastöroimaton pullofermentoitu versio.

Kompleksinen milenkiintoinen maku, joka saa maistelijan makunystyrät ja kiinnostuksen heräämään. Vivahteikkaampi kuin Rodenbach. Suosittelen kokeilemaan.

Hinta BeerNavigatorissa 2,30 € / 0,33 l.

Rodenbach Grand Cru 6 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 13,3 °P
    •    väri 60 EBC
    •    katkeroainepitoisuus 8 EBU
    •    viljasta maltaita 80 % ja loput 20 % maissia
    •    humalointina German Brewers Gold ja Kent Goldings
    •    käymisprosessin hoitavat laktobasillit ja asetobakteerit