Timmermans Kriek Lambicus

Jackson: Kriek-Lambic

Oluen listalle kuuluminen aiheutti hieman pähkäilyä. Sataprosenttista varmuutta en saanut, sillä Timmermansilta löytyy useampi kirsikkaolut: Oude Kriek, Kriek Retro, Kriek Lambicus ja Warme Kriek. Kriek Lambicus on näistä ilmeisin valinta Jacksonin kirjassaan arvioimaksi olueksi.  Tosin kirjan oluessa oli 5 % ja niin on myös Retrossa. Retrossa tosin on sitten eri pullokoko (37,5 cl). Netin syövereistä löytyy myös Tradition Kriek Lambic, jossa näyttäisi niin ikään olevan 5 alkoholiprosenttia. Tämä vaikuttaisi todennäköisimmältä vastineelta Jacksonin maistamalle juomalle, mutta valmistajan sivuilta ei tätä nimikettä löydy. Liekö siis poistunut tuotannosta. Tai ehkä olueen on iskenyt sama syndrooma kuin Singhaan eli prosenttien pudotus. 

Vuorossa siis tämä kirsikanpunainen belgialainen. Oluessa oli voimakkaan kirsikkainen tuoksu ja limsamaisen hiilihappopitoisuus.

Oluen maku ei ollut yhtä voimakkaan kirsikkainen kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Maku ei ole kovinkaan makea, vaan kirpeän kirsikkainen. Pirteän hapokas ja pirskahtelevan viinimäinen. Ei hassumpi, noin niin kuin kirsikkaolueksi. Pitäisi kyllä tehdä makutesti kirsikkaoluilla joskus rintarinnan, niin pääsisi paremmin tähän skeneen sisään. Nyt vertailu on hyvin hatarien muistikuvien varassa. Sanoisin kuitenkin, että maku oli hyvin samankaltainen kuin Belle-Vuessa. Muistikuvieni mukaan B-V oli olutmaisempi ja maussa oli myös mallasta. Tämä oli pelkkää kirsikkaa alusta loppuun.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"… Timmermans' has a more obvious lambic character than its competitors - a delicate, fino cherry acidity - before the cherry flavours emerge."

Kyllä vain. Semmoista viinimäistä hapokkuutta oluessa mielestäni oli. Kirsikkaoluiden ystäville aika ehdoton maistettava. Näin kevään korvalla varaukseton peukku ylöspäin tälle.

Timmermans Kriek Lambicusista 4 %:sta ei löytynyt pähkinänkuoreen paljon kerrottavaa, joten lyhyt raportti on nyt tavallistakin vähäsanaisempi. Tämäkin on tilattu BeerNavigatorista, mutta kirjoitushetkellä oli jo väliaikaisesti loppu.

106: Rochefort 10

Protz: Trappist Beer

Rochefortin kolmas ja viimeinen maistettava oli edellisen tapaan väriltään samean tumman ruskea. Lasin pinnalle muodostui jälleen tuttu samettinen vaahto. Tuoksu oli mielestäni päärynäinen. Tosin voi olla että mielleyhtymä tuli vain sopivasta hiivan ja humalan tuoksukombinaatiosta. 

Maku oli edellisiä tummempi ja hivenen paahteinen. Vaikken yleensä ole suklaata osannut oluihin yhdistää, niin tässä sitä tuntui olevan. Ehkä makunystyrät ovat hieman kovalla harjoittelulla kehittyneet. Syynä lienee myös lievä makeus, joka paahteisuuteen yhdistettynä loi mielleyhtymän suklaaseen.

Alkoholi ja humalointi olivat vahvassa roolissa maussa. Suurimman osan ajasta ne tuppasivat peittämään hienot vivahteet alleen, mutta kyllä niitä makuja sieltä alta löytyi, kun hitaasti ja varmasti jaksoi maistella. Ensipuraisulla makeus ja suklaa maistuvat, mutta sitten humalointi ottaa vallan.

Sanotaanko näin, että jälleen kerran vahvin oli jämäkin ja parahin. Paahteinen, suklainen ja maultaankin mielestäni päärynäinen. Alkoholi luo olueen kompleksisen vaikutelman ja antaa ryhtiä.

Protz kuvailee R10:ä kirjassaan näin:

"…is red-brown colour, with a vast aroma and palate of toasted grain, soft, vinous fruits, nuts and chocolate. The finish is dominated by warming alcohol, with more chocolate, ripe fruit and gentle hop notes."

Noniin eli suklaahan se siellä. Kypsät hedelmät olivat sitten kait minun kupissani päärynöitä. Hyvä kuvaus Protzilta, vaikka en läheskään kaikkiea osannut poimia. Uskottakoon kuitenkin, että ne maut siellä ovat.

Hinta BeerNavigatorissa 2,85 € / 0,33 l.

Rochefort 10 11,3 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 23 °P
• väri 90 EBC
• katkeroainepitoisuus 27 IBU
• maltaina Pilsnerit ja Mûnchenit, lisäksi tummaa kandisokeria
• humalointina Hallertauer ja Styrian Goldings
• kaksi hiivaalajiketta primääri- ja pullokäymiseeen

105: Rochefort 8

Protz: Trappist Beer

Saman luostarin oluella jatketaan. Veljessarjan keskimmäinen oli väriltään jälleen samean tummanruskea. Oluen tuoksu oli voimakas ja miellyttävän hiivainen. Tuoksussa oli myös sitruksista hedelmäisyyttä. 

Sama sitruksisuus jatkui myös maussa, johon sekoittui myös voimakas mausteinen humala. Oluen maku oli kompleksinen ja mukana oli mielestäni myös häivähdys omenaa sekä rusinaa ja luumua. Myös reippaat prosentit huomasi maussa. Pidin tästä enemmän kuin edellisestä. Tässä oli enemmän vivahteikkuutta.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

"…is copper-brown, with a rich fruity aroma and palate reminiscent of raisins and sultanas, and a long, complex finish dominated by the dark grain and yeasty/bread-like note.."

Kompleksinen, hedelmäinen ja rusinainen. Niinhän mä just sanoin. Nämä trappistioluet vaativat kyllä vielä hieman totuttelua. Sen verran tuhtia tavaraa tuppaavat olemaan. Ei siis mitään "easy drinking" -osastoa, mutta ei kaikkien oluiden pidäkään olla.

Hinta BeerNavigatorissa 2,25 € / 0,33 l.

Rochefort 8 9,2 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 19 °P
• väri 63 EBC
• katkeroainepitoisuus 22 IBU
• maltaina Pilsnerit ja Mûnchenit, lisäksi tummaa kandisokeria
• humalointina Hallertauer ja Styrian Goldings
• kaksi hiivaalajiketta primääri- ja pullokäymiseeen

104: Rochefort 6

Protz: Trappist beer

Tällä kertaa vuorossa tämä samea vaaleanruskea belgialainen. Oluessa oli sitruksinen hiivainen tuoksu. Oluen pinnalle muodostui kermainen vaahto. Maistelulämpötila oli 16 °C.

Olut oli ensi puraisulla maukkaan sitruksinen ja hedelmäinen. Mukana oli toki myös runsaasti humalaa, mutta se oli omaan suuhuni paremman makuinen kuin esimerkiksi edellisessä eli Westmalle Dubbelissa. Kovasti mietitytti, mikä hedelmä oluessa maistui. Päädyin greippiin tai sitruunaan.

Alussa humalointi ei tuntunut häiritsevältä, mutta pienen sippailun jälkeen tuntui taas, että humalointi on vähän liian raju omaan makuuni. Ehkä nämä trappistioluet eivät vain ole meikäläisen juttu. Humaloinnista jäi suuhun viipyilemään mielenkiintoinen hunajan kaltainen jälkimaku. Hiivaisuudessaan ja happamuudessaan olut oli kyllä jokseenkin kotikutoisen oloinen.

Protz kuvailee olutta näin:

"It has a reddish-brown colour, with a fruity and slightly herbal aroma and palate, and a finish dominated by rich malt with gentle hop notes."

Ainakaan omaan suuhuni humalointi ei ollut riittävän hempeä. Tulipahan maistettua, mutta ei tämän äärelle tarvitse uudestaan palata. Maisteluraportti jäi aika torsoksi, mutta se kertoo lähinnä sitä, ettei olut ollut kovin mieleinen.

Hinta BeerNavigatorissa 1,75 € / 0,33 l.

Rochefort 6 7,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 17,5 °P
• väri 46 EBC
• katkeroainepitoisuus 18 IBU
• maltaina Pilsnerit ja Mûnchenit, lisäksi tummaa kandisokeria
• humalointina Hallertauer ja Styrian Goldings
• kaksi hiivaalajiketta primääri- ja pullokäymiseeen

103: Westmalle Dubbel

Jackson: Abbey (Authentic Trappist) Double
Protz: Trappist Beer

Tummanruskea belgialainen kaatui lasiin perjantain kunniaksi. Tuoksussa oli voimakas hiivainen, sanoisin purukuminen ja hedelmäinen tuoksu.

Olut oli runsaan poreileva ja hiilihapot muodostivat oluen pinnalle kermaisen vaahdon. Hiivasakka muodosti lasin pohjalle hieman epäesteettiset köntsät. Maussa en havainnut tuoksussa kuvailtuja vivahteita, vaan runsas humalointi oli hallitseva elementti. Mukana oli myös kahvimaista paahteisuutta ja hieman rusinaa. Humala kuitenkin peitti suurimman osan alleen ja makujen löytäminen sen alta oli vaikeaa.

Pullon mukaan tarjoilulämpötilasuositus tälle oluelle on 8 - 14 °C ja Jacksonin suositus 15 - 18 °C. Noudatin Jackon ohjetta ja huoneenlämpöistä olutta viilennettiin hieman jääkaapissa ennen nauttimista. Paha sanoa olisiko viilentämisestä ollut apua humalan dominanssia vastaan. Veikkaanpa että ei, sillä humalan mukana myös muut oluen maut olisivat esiintyneet vaimeampina alhaisemmassa lämpötilassa.

Protz kuvailee WD:ia kirjassaan näin:

"It is russet coloured, with a chocolaty, fruity spicy aroma and palate. The fruitiness is complex with hints of guava and other tropical products. The finish is dry and malty, with chocolate notes from the dark malt and rich fruit."

Trooppiset hedelmät jäivät kyllä havainnoimatta. Maku on mielestäni kuiva ja humalainen. Oma tulkintani suklaisuuden sijaan on paahteisuus.

Jackson puolestaan sanoo oluesta teoksessaan näin:

"This is deliciously malty, chocolatey beer, with hints of banana and passion-fruit towards a dry finish."

Herrojen kuvauksethan ovat tällä kertaa yllättävän samantapaiset. Itselleni tämä oli jälleen aika tyhjä arpa, kuten oli myös Westmalle Tripel. Ei mun pala kakkua.

Hinta BeerNavigatorissa 1,60 € / 0,33 l.

Westmalle Dubbel 7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väri 77,5 EBC
• katkeroainepitoisuus 20 EBU
• maltaina Pilsnerit ja tummat 
• humalointina Tettnanger, Saaz ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

102: Heineken Tarwebok

Jackson: Wheat Bock

Vuorossa tällä kertaa tämä hollantilainen olut, jonka nimi vapaasti suomennettuna on Heinäkenkä Vehnäpukki. Olut oli väriltään kirkkaan kuparinruskea. Tuoksu oli tummanpuhuva, kahvisen ja  paahteisen maltainen.

Maku yllätti. Olut oli todella makea ja poreita ei suussa oikeastaan huomannut, vaikka niitä oluessa kyllä oli. Makeuteen yhdistyi runsas banaanisuus, joka toi mieleen karamellisoidun banaanin. Kirjoitin alkuinnostuksessa muisiinpanoihini: "Törkeen kova. Jälkkärikamaa."

Makean banaanisuuden lisäksi maussa oli runsaasti humalaa sekä paahteista kitkeryyttä. En ole maistanut mitään vastaavaa ennen. Aventinus on jossain määrin samantyyppinen, mutta ei lähsekään näin makea. Vaikka tämä olut on suodatettu, oli siinä mielestäni enemmän banaanisuutta kuin Aventinuksessa.

Mielestäni tämä toimisi kyllä erinomaisesti makeana jälkiruokana.

Jackson kuvailee HT:ia kirjassaan näin:

"One of the most distinctive, flavoursome, and complex beers made by Heineken is this wheat Bock…a silky-smooth beer, with suggestions of cream, coffee, chocolate, prunes, and rum. This Dutch interpretation of the style does not have the phenol smokiness or bubble-gum flavours that might be found in a typical German Weizenbock."

Yhdyn edellisen puhujan mielipiteeseen. Summa summarum: voimakkaan banaaninen, todella makea, runsaasti humaloitu, kahvimaisen maltainen vehnäpukki. Pakko hommata toistekin!

Hinta BeerNavigatorissa naurettavat 0,83 € / 0,33 l.

Heineken Tarwebok 6,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16,5 °P
• väri 60 EBC
• katkeroainepitoisuus  24 EBU
• maltaina ohraa ja vehnää
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

Ja taas on olutta

Hiihtolomat on lusittu ja herra takaisin sorvin ääressä. Viime viikolla (loman aikana) tuli helpotusta janoon, kun toinen tilaus BeerNavigatorista saapui. Eilen maistamani ja kohta postaamani olut onkin nimittäin viimeinen vanhasta satsista, joten maistelunautintojen jatkumon kannalta uusi tilaus oli elintärkeä.

Olen hieman kartuttanut muitakin ostopaikkoja, mutta toistaiseksi BeerNavigator oli paras vaihtoehto, sillä sieltä löytyy vielä laaja kirjo olutlistan maisteltavia. Viimeistään seuraavan tilauksen jälkeen sekin suoni on tosin todennäköisesti loppuun imetty, joten allekirjottaneella on jo uusia verkkoja vesillä.

Tähän tilaukseen tuli hieman mutkia matkaan. Ensinnäkin tilasin paketin viikkoa ennen lomalle lähtöä, joten paketti saapui työpaikalle juuri kun olin lomalla. Onneksi kollegat auttoivat paketin siirtelyssä ja jättivät kiltisti sisällönkin rauhaan. 

Toinen ongelma oli paketin sisältö. Oluet oli jälleen paketoitu moitteettomasti eikä särkyneitä pulloja löytynyt. Hieman sapetti kuitenkin kaksi mukaan keräiltyä väärää olutta. Tilasin Anchor Steam Beerin, mutta sainkin Anchor Liberty Alen. Jos haluan kyseistä juomaa, niin kävelen Alkoon ostamaan sitä isolla rahalla. Ei sitä tarvitse maailman ääristä tilailla. Hinta Alkossa 4 € ja BeerNavissa 2,50 € + postikulut eli hieman alle Alkon hinnan, mutta melko samoihin mennään. Toinen olut jonka tilasin oli Maisel's Weisse Dunkel, mutta sainkin vaalean vehnäversion.

18 potentiaalista uutta ystävää

Noh, hetimmiten paketin avattuani laitoin mailia Hollantiin ja sain nopean vastauksen, että palauttavat rahani näiden oluiden osalta. Näin asiakastyytyväisyys oli jälleen palautettu erinomaiselle tasolle.

Niin kuin totesin, niin olen hieman tutkaillut uusia ostospaikkoja:

Saksalaisesta Gourmondosta tilausta voisi harkita. Tosin tarjolla on vain viitisen wanted-listaltani löytyvä olutta.

Belgialaisesta BeerManiasta puolestaan löytyy lähes kaksikymmentä maistettavaa belgiolutta, joten se kiilaa prioriteeteissä saksalaisen kaupan edelle.

Onhan noita belgialaisia kauppoja vielä monia muitakin, mutta alustavan tutkailun perusteella Beermania vaikuttaisi valikoimaltaan ja hintatasoltaan itselleni sopivimmalta.