125: Anchor Steam Beer

Protz: Steam Beer

Vuorossa tämä jenkkiläinen erikoisuus. Meripihkanvärinen biisoni kaatui tuoppiin lähes jääkaappikylmänä, kun en hätäsenä miehenä jaksanut odottaa tarpaaksi kauaa oluen lämpenemistä.

Oluen maku on hedelmäinen ja kermainen. Humalointi on lagermainen. En kyllä maistamisen perusteella osaisi laittaa tätä mihinkään oluttyyliin, sillä siinä on sekä alemaisia että lagermaisia piirteitä. Protz kertoo kirjassaan, että nykyisin tätä oluttyyliä tuottaa vain Anchor. Tyylissä yhdistyvät ale- ja lageroluen panotekniikat. 

Oluen maku on pehmeä ja täyteläinen, mutta hieman tylsähkö. Alussa hedelmäisyys tuntui miellyttävältä, mutta tuntui, että se katosi pienen sippailun jälkeen kokonaan.

Veikkaan, että Protz sanoo oluesta jotain tyyliin “fruitiness with crispy malts and peppery hop resins fill the mouth”.

Todellisuudessa mies kuvailee ASB:iä näin:

“”…is bronze coloured, with a rich malty-nutty aroma, tart fruit and a spicy, earthy hop resins note. The firm, full palate has juicy malt, citrus fruit and tangy hops, followed by a long finish at first dominated by sappy malt and tart fruit but with a late burst of bitter hops. It is a complex and quenching beer, a world classic.”

Kuvaus on tuttuja adjekttivejä pullollaan, mutta sopii mielestäni melko hyvin olueen. Tosin omaan suuhuni ei ihan näin monipuolinen ollut, kuin mitä herra P:n kuvaus antaisi ymmärtää. Ei tästä mitään uutta suosikkia tullut. Ihan jeppiskamaa, mutta ei tästä mitään pakkopoistoa tullut.

Hinta BeerNavigatorissa 2,55 € / 0,355 l.

Anchor Steam Beer 4,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,1 °P
• väri 29,5 EBC
• katkeroainepitoisuus 31 EBU
• maltaina palet ja crystalit
• humalointina Northern Brewer
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

124: Gaffel Kölsch

Jackson: Kölsch

Vuorossa tämä kullankeltainen Saksan tuliainen. Oluessa oli mieto humalainen tuoksu. Oluen maku on pehmeä ja makea. Loppua kohti maku muuttuu kuivaksi, mutta humalan puraisu ei ole yhtä napakka kuin esimerkiksi pilsnereissä. Maku on oluen väriin nähden yllättävän maltainen.

Makua voisi kuvailla maltaiseksi ja maukkaalla humaloinnilla höystetyksi. En osaa sen tarkemmin kuvailla humalointia, mutta se oli mieleinen. Toivon mukaan olutmies Jackson naulaa sen minun puolestani.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“Gaffel Kölsch has a faint fruitiness in aroma; a light but firm, drily nutty palate; and a crisply flowery, hoppy finish.”

Juu, jotensakin kukkainen humalointi oli, mutta en olisi käyttänyt pelkkää kukkaisuutta, joten Jackon “crisply flowery” saa kelvata. Omasta mielestäni oluen runko oli melko maltainen, joka ei kuitenkaan ollut ison J:n näkemys.

Ihan jeppiskamaa. Omaperäisellä maullaan mielestäni ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Gaffel Kölsch 4,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  11,2 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 24-26 EBU
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

123: Bitburger Pils

Jackson: Pilsner

Protz: Pilsner

Tällä kertaa vuorossa saksalainen oljenkeltainen pilsu. Oluessa oli mieto hienoisen maltainen ja hennon kukkaisen humalainen tuoksu. Maku oli ensivaikutelmaltaan raikas ja maistuvan humalainen. Alkumaussa on makeutta, mutta loppua kohti maku taittuu kuivan puolelle. Ensipuraisu loi pientä innostusta, mutta sitten kävi kuten usein peruspilsujen kohdalla, eli maku alkoi tuntua tylsähköltä.

Jackson kuvaille olutta kirjassaan näin:

“Its Pils is very light, soft and clean. The beer appears at first to be accented towards a clean, sweet maltiness, but finishes with a firm, elegantly rounded, hoppy dryness.”

Mielestäni Jacksonin kuvaus osuu aika nappiin. Olen ihan samoilla linjoilla tuon suhteen, että alussa maku on makea, mutta kääntyy loppua kohti kuivaksi.

Protz puolestaan runoilee BP:istä tähän tapaan:

“…emerge with a rich toasted malt nose balanced by floral hops and light citrus fruit. Juicy malt and tangy hops dominate the palate, while the long finish has a delicious bitter-sweet note of biscuity malt, piny hops and light fruit before finally becoming dry.” 

Mielestäni tuo tuoksun kukkainen humalointi sekä lopun “piny hops” -kiteytykset osuvat maaliin.

Paha näitä peruspohjahiivoja on kuvailla, koska vivahteet ovat vain häivähdyksenomaisia. Helpompi on sanoa vain pitääkö vai ei. Pidin kyllä, mutta olen maistanut parempiakin. Toimii kyllä janoaan sammuttavalle, mutta ei ehkä makusinfoniaa etsivälle nautiskelijalle.

Tuotu Berlinin tuliaisina, joten en muista tarkkaa hintaa, mutta 0,5 l pullo maksoi noin jotakuinkin suurinpiirtein alle euron. Nyt näyttäisi Alkossakin olevan hintaan 2,59 € / 0,33 l.

Bitburger Pils 4,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 11,3 °P
• väri 6,1 EBC
• katkeroainepitoisuus 28,3 EBU
• maltaisiin käytetyt ohralajikkeet ovat Alexis, Arena ja Steiner
• humalointina Hersbrucker, Hüller, Perle, Tettnang ja Holsthum
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

122: Titanic Stout

Protz: Porters & Stouts

Tummanruskea, lähes valoa lävitse päästämätön olut kaatui lasiin muodostaen pinnalleen samettisen vaahdon. Oluen tuoksu oli kahvisen paahteinen ja ehkä aavistuksen jopa savuinen.

Oluen maku oli voimakkaan kahvisen paahteinen. Humalointi oli maukas eikä mielestäni kovinkaan katkeroinen, vaikkakin oluesta jäi kuiva jälkimaku suuhun viipyilemään. Makukin oli melkoisen kuivan paahteinen ja humaloinnin myötä ruohoinen ja kukkainen. Suutuntumasta jäi mieleen suussa tuntuvat pirskahtelevat hiilihapot ja kuiva maku.

Protz kuvailee TS:ia kirjassaan seuraavasti:

“This full-tasting and characterful beer has a big roasted grain, coffee, liquorice and tangy hop resins aroma, with dark dried fruits developing in the mouth alongside bitter hops and luscious dark malt. The finish is smoky, woody, hoppy, dry, fruity and quenching.“

Ihan noin paljon sävyjä en kyllä pystynyt oluesta bongaamaan.

Ihan elegantti olut, jossa kokonaisuus on balanssissa. Omaan suuhuni hieman tylsähkö ja maku on vähän yllätyksetön. Täytynee maistaa joskus toistekin, josko nuo nyt pimentoon jääneet hienostuneet sävyt ja vivahteet sieltä minullekin vielä ilmestyisivät. 

Hinta Heinolan cittarissa 5,40 € / 0,5 l.

Titanic Stout 4,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti  11,5 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
• maltaina Maris Otter palet ja vehnämaltaat sekä paahdettua ohraa
• humalointina Goldings, Northdown ja Williamette
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

121: König Pilsener

Jackson: Pilsner

Remonttikiireinen helpottaessa on taas aikaa istahtaa alas ja naatiskella oluen hyvästä seurasta. Paljon vettä on virrannut sitten viime blogauksen. Väliin on mahtunut Olutexpoa ja IPAn maistelua, mutta vihdoin päästään taas asiaan.

Vuorossa tämä saksalainen pilsu. Oluen väri on oljenkeltainen. Oluessa on pilsumaisen humalainen tuoksu. Ensipuraisulla maku on makeahko ja maukkaan humalainen. Todella maistuva ensivaikutelma. 

Alkuinnostuksen jälkeen tunnelma kuitenkin hieman hiipui. Ei oluessa sinänsä mitään vikaa ole. Se on vain perussaksalaiseen tyyliin jämäkkä ja aika ilmeetön. Humalointi on melko kuivakka ja stydi, mikä pikkuhiljaa maistellessa alkaa hallitsemaan makua. Toimiva kokonaisuus, jossa ei mitään järisyttävää. 

Jackson mainitsee kirjassaan, että aiemmin KP oli jämäkkä lajinsa edustaja, mutta jatkaa:

“As attitudes have changed, the beer has become milder in flavour and lighter in body. It still has a good malt character, but with more softness. The hop is gentler, but still offers a lingering, lightly tart, dryness.”

Olut tuotu tuliaisina Saksasta, joten hinta ei muistu mieleen, mutta muistaakseni >1 €.

König Pilsener 4,9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 11,5 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
• maltaista ei tarkempaa tietoa
• humalointina Hallertaun alueen lajikkeet
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

120: Köstritzer Schwarzbier

Jackson: Black Beer

Protz: Black Beer

Tällä kertaa tuoppiin kaatui tämä saksantuliaisina tuotu mustaolut. Lähes lävitsetunkemattoman tummanruskea olut kaatui tuoppiin ujon vaahdon saattelemana. Oluen tuoksu oli erittäin mieto, niin mieto, että olutta sai ihan tosissaan nuuhkia haistaakseen siinä aavistuksen paahteisuutta.

Maussa paahteisuutta oli sitten hieman enemmän ja humalointi täydensi sitä mukavasti. Oluessa oli paljon humalan makua, mutta ei sen katkeruutta. Paahteisuuden lisäksi maussa oli häivähdys lakritsia sekä hieman jotain happamuutta, kenties samaa kuin KKLD:issa konsanaan. Tosin tämän oluen kokonaisvaikutelma oli vähän positiivisempi kuin #58 kohdalla. Saas nähdä josko olutgurut antavat jonkin paremman määritelmän tuolle aavistuksen hienoiselle happamuudelle.

Jackson kuvailee KS:iä kirjassaan näin:

“This black brew has a spicy aroma hinting at red peppers, figs, and bitter chocolate. The same character emerges in big, expressive, smooth, long, dry, well-combined flavours.”

Protz puolestaan kertoo oluesta seuraavaa:

“It has an aroma of dark fruit, malt loaf and biter chocolate, followed by a creamy palate with  roasted grain, coffee, chocolate and a hint of figs and a gentle hop note. The finish is smooth, creamy, with strong notes of burnt grain, bitter chocolate, dark fruit and spicy hops.”

Ehkä se hapan häivähdys ovat nuo viikunat, jotka molemmat miehen opuksissaan mainitsevat. Yllättävän monipuoliset kuvailut ovat miehet kehittäneet, kun omaan suuhun maku oli melko yksipuolinen. Ehkä juoma olisi saanut olla lämpimämpää, niin pienet vivahteet olisivat tulleet paremmin esiin. Nyt olut oli noin 10 asteista.

Pidin kuitenkin oluesta ja tätä täytyy toistekin maistaa, jos eteen joskus sattuu.

Köstritzer Schwarzbier 4,8 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 11,4 °P
• väri 28 SRM
• katkeroainepitoisuus 22 IBU
• maltaina palet, münichit ja paahdetut
• humalointina Hüller ja Hallertau Mittelfrüh
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

119: Guinness Extra Stout

Jackson: Dry Stout

Vuorossa tämän lähes lävitsetunkemattoman ruskean irlantilaisen Saksan markkinoilta hankittu 4,1 %-versio. Oluen pinnalle muodostui samettinen vaahto ja oluessa oli yllättävän paljon hiilihappoja. Oluen tuoksu oli voimakkaan paahteinen ja aavistuksen lagermaisen humalainen.

Maku seuraili tuoksua ja oli runsaan paahteisen maltainen. Mukana oli myös maukasta humalointia, mutta kitsaasti katkeroa. Maku oli kokonaisuudessaan kuivahko ja kahvimaisen paahteinen. Sanoisin myös että hieman tamminen. Humalointi täydensi hyvin maltaan makua ja oli melko hellävarainen.

Helposti juotava, mutta silti maukas. Helppo ymmärtää miksi Guinness on niin suosittua ja pidän siitä itsekin.

Jackson kuvailee isoa G:tä kirjassaan näin:

“The bottled version sold in Ireland best highlights the oaky-seeming dryness that is distinctive to Guinness. The creamier draught counterpart is nitrogenated.”

Lyhyestä virsi kaunis. Siinä ytimekkäästi kuvailtuna Guinnessin maku. Ei mitään suuria makuvivahteita, vaan toimivaa perushuttua.

Guinness Extra Stout 4,1 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 10,1 °P
• väri 148 EBC
• katkeroainepitoisuus 36,5 EBU
• ohramaltaita ja paahdettuja maltaita
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivana talon oma hiiva

118: Kilkenny Irish Beer

Jackson: Irish Red Ale

Vuorossa tämä kuparinruskea irkkuale. Oluen tuoksu oli lagermaisen humalainen ja aavistuksen maltainen.

Maku seuraili tuoksua humaloinnin osalta. Maussa oli aavistuksen paahteista maltaisuutta enemmän kuin tuoksu antoi odottaa. Mallas ja humala täydensivät toisiaan luoden omaperäisen maun. Jos kysyttäisiin, niin sokkotestissä veikkaisin tätä lageriksi. Tosin maltaisuus tekee tästä vähän “karhumaisen”. Lievä paahteisuus kuitenkin antaa vähän nallea enemmän makua.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“Under the Smithwick’s name, the brewery produces a toffeeish, buttery ale with a touch of burnt toast in the finish (; 3,2w 4.0 abv). This is primarly sold in Ireland. Elsewhere in the world, a slightly stronger, drier, nuttier interpretation is sold as Kilkenny Irish Beer.”

Tilasin oluen ihan Hollannista asti siinä uskossa, että vahvuuden piti olla 5 %, mutta olut olikin samaa 4,3 % tavaraa, jota Suomestakin saa. Ihan jeppiskamitsua. Ruoan kanssa voisi toimia, mutta maisteluun vähän tylsähkö tapaus.

Kilkenny Irish Beer 4,3 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 9,6 °P
• väri 30,6 EBC
• katkeroainepitoisuus 20 EBU
• ohramaltaita ja paahdettuja maltaita
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

117: Belhaven 80 Shilling Export

Jackson: Scottish Ale

Protz: Scottish Ale

Tällä kertaa vuorossa tämä englantilainen kuparinruskea ale. Tuoppiin kumottu olut tuoksui lievästi paahteisen maltaiselta ja hieman humalalle, joka täydensi maltaista tuoksua mukavasti. Tuoksu oli samansuuntainen kuin esimerkiksi Bishops Fingerissä.

Maku seuraili tuoksua. Maussa on lievää kahvimaista paahteisuutta, ripaus rusinaa sekä  hentoisesti hedelmäisyyttä. Ehkä ajankohdasta johtuen olin maistavinani myös omenaisia vivahteita. Myös humala maistuu, mutta ei ole kovin kitkeränä läsnä kuten esimerkiksi bittereissä.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“Belhaven 80/- has a full tawny colour; a smooth, firm, toasty palate; and a good flavour development, with a faint, jammy, pineapple note from the house yeast.”

Jos paahteisuutta kuvataan sanoilla toasty tai roasty, niin toasty on ehkä se miedompi vaihtoehto. Näin olen antanut itseni ymmärtää. Nämä on nimenomaan hennon paahteinen. Ehkä tuo arvailuni omenasta on oikeasti tuo Jackon mainitsema ananaksen häivähdys.

Protz puolestaan sanailee oluesta tähän tapaan:

“The beer is renowned for its luscious tart gooseberry fruit aroma and palate, balanced by toasted malt and spicy hops. Rich grain, tangy fruit and hop resins dominate the palate, with a finish that is dry, with good hop notes but dominated by nutty malt and a continuing presence of gooseberry fruit.”

Taattua Protz-laatua. Vähän kyllä tuo karviaisen korostaminen kummastuttaa, sillä ei mukana mielestäni ollut mitään siihen viittaavia voimakkaita vivahteita.

Meikäläinen ei pääse tällä ihan siihen kuuluisaan brittipubitunnelmaan, sillä sen mielikuvan luontiin vaadittaisiin ripaus humalan katkeroista takapotkua sekä lisää hedelmäisyyttä. Kokonaisuudessaan B80S on makumaailmaltaan melko mieto ja aika easy drinking, vaikka olut onkin tummemman puoleinen.

Saatavilla ainakin Kampin Super Marketista. Tarkkaa hintaa en nyt muista, mutta noin 3,5-4 € / 0,5 l.

Belhaven 80 Shilling Export 3,9 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 9,5 °P
• väri 33 EBC
• katkeroainepitoisuus 25 EBU
• maltaina Pipkin pale, mustat ja kristallimaltaat, lisäksi nestemäistä panimosokeria
• humalointina Goldings Variety (katkero) sekä Fuggles ja Goldings (aromi)
• talon oma hiiva

116: Liefmans Goudenband

Noniin ja niinhän se kuukauden kesäloma vähän repsahti. Kaljavarastot on täytetty ja eikun kohti syksyä. Tästä se taas lähtee!

Jackson: Oudenaarde Brown

Tällä kertaa lasiin kaatui tämä kastanjanruskea belgialainen. Oluen tuoksu oli hapan ja mieleen tuli heti, että onko tässä käytetty Lactobacillusta, mutta sellaista tietoa en silmiini netin syövereistä saanut.

Jälleen kerran olut, joka ei maistu oluelle siinä mielessä kun maku yleensä mielletään. Mausta tulee mieleen marjat ja mukana on tammisuuden hieman kitkerä maku, joka yhdistyy humaloinnin katkeroihin.

Alkoholi ei puske esiin vaikka prosentteja on oluessa kahdeksan. Tämä voisi viilennettynä periaatteessa olla Rodenbachin kaltainen janonsammuttaja, mutta prosentit tosin eivät tue ajatusta juoman hulauttamista kurkusta alas parilla huikalla.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

“The wineyness and slight sourness of “Gold Riband” place it as the classic brown ale in the style of its original home ..The beer’s distinctive flavours - which are also irony, salty, and toasty…”

Nämä maut tulevat Jacksonin mukaan veteen lisätystä ruokasoodasta, usean hiivalajikkeen käytöstä, 4-12 kuukauden kypsytyksestä nuoren ja vanhan oluen yhdistämisestä sekä kellarivarastoinnista.

Kieltämättä semmoista marjaviinimäistä hapokkuutta tässä on tai ihan vaan viinimarjamehumaista. Ihan mielenkiintoinen makukokemus, mutta ei mikään allekirjoittaneen uusi lemppari kuitenkaan. Jos ei muuta, niin tätä voisi ainakin tarjota vaikka viiniin meneville ystäville.

Hinta BeerNavigatorissa 2,75 € / 0,375 l

Pähkinänkuoreen ei löytynyt oluesta tämän tarkempia speksejä.

115: Carlsberg Imperial Stout / Gamle Carlsberg Porter

Jackson: Imperial Stout

Lävitsetunkemattoman musta tanskalainen imperiaalinen stout kaatui tuoppiin rankan päivän päätteeksi. Oluessa oli paahteinen ja humalaisen kitkerä tuoksu.

Oluen maku oli erittäin paahteinen ja kitkerän humalainen. Jopa minä löysin tästä suklaata. Maku ei ollut kovin makea, vaikka alkoholi hieman lisäsi makeuden vaikutelmaa. Kuvailisin tätä adjektiivilla koffin portermainen. Maussa oli myös häivähdys lakritsia. 

Suklaasta ja lakusta huolimatta tämä ei ollut ehkä yhtä kompleksinen ja voimakas kuin KP. En tiedä meneekö siitepölykauden piikkiin, mutta jotenkin tuntui, että maku oli yllättävän mieto. Tämä oli Koffia lempeämpi eikä aivan yhtä paahteinen. Kelpo olutta kuitenkin. Annoskooksi suosittelisin ehkä 0,33 litran pulloa puolen litran tölkin sijaan.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"It uses lager yeast, but the resultant cleanness is overlaid with textures and flavours that are densely oily and tar-like, with suggestion of hessian, oak, cedar, and coffee beans. It is tangily dry but also warming."

Setripuut ja säkkikankaat sun muut jäivät kyllä nyt maistamatta ja olin aika eri linjoilla, mutta kyllä tässä oli vivahteikuutta kerrakseen. Maistamisen arvloinen ehdottomasti. Kaikki olutnörtit hoi, kun olette seuraavalla Köpiksen vierailulla ja maistaneet jo kaikki Mikkellerin panimoravintolan parikymmentä hanaolutta, niin sitten viimeistään on aika käydä tämän kimppuun.

En löytänyt pähkinänkuoreen juurikaan mitään infoa tästä. Kuten Jackson mainitsee, olueen on käytetty lagerhiivaa ja alkoholia oluessa on 8,2 %.

114: Carslberg 47

Jackson: Vienna-style Lager

Tällä kertaa vuorossa tällainen meripihkanvärinen Kööpenhminan tuliainen. Oluen tuoksu oli runsaan mausteisen humalainen ja ehkä aavistuksen hiivainen.

Maultaan olut oli makeahko ja viljaisen maltainen. Mukana oli reilusti mausteista humalaa sekä aavistus hedelmää. Aluksi alkoholi ei maistunut, kun en runsasta pitoisuutta muistanut, mutta heti kun asia juolahti mieleen tuntui siltä, että alkoholin myös aisti. Maun yksioikoisuus oli lievä pettymys. Päällimmäisenä maussa oli reilu humalointi, joka ei ollut huono, mutta ei mikään erityisen maukaskaan.

Puolen litran tölkki tätä on kyllä petollinen annoskoko. Jääkaappikylmänä tämä varmaan hulahtaisi alas melko lyhyessä hujauksessa. Nyt olut oli vain hieman huoneenlämmöstä viilennettyä ja näin ollen humala ja alkoholi maistuivat voimakkaina. Tosin seitsemän volttiseksi tämä oli aika lempeä tässäkin lämpötilassa, mutta ei tarjonnut suurta makuelämystä.

Jackson lausuu oluesta seuraavaa:

"With its distinctively full, reddish-amber colour, high strength, and deliciously malty, nutty, apricot-like dryness, it is intended to be a reminder of an early style of lager, originally produced in Vienna in the 1840s and later taken up by Carlsberg."

Omaan suuhun tämä oli makea eikä kuiva. Mielestäni alkoholi korosti makeutta, toki humalointi antoi kuivaa jälkimakua, mutta ensi puraisussa oli myös makeutta. Ei mikään huikea, mutta ihan kokeilemisen arvoinen.

Carlsberg 47 7,0 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väri 30 EBC
• katkeroainepitoisuus 35 IBU
• maltaina pilsnerit ja karamellit.
• humalalajikkeista ei tarkkaa tietoa
• talon oma hiiva

113: Schneider Weisse (TAP7 Unser Original)

Jackson: Hefeweizen

Protz: Wheat Beer

Tällä kertaa tuopissa tämä saksalainen samean tummankeltainen vehnä. Oluen tuoksu olu banaaninen ja samoin myös maku. Oluen humalointi oli melko runsas ja maukas. Yllättävän reippaasti humaloitu noin niin kuin vehnäolueksi. Lisäksi oluen värikin jo hieman kertoo, että olut on ehkä ihan perusvehnää hieman maltaisempi tai ainakin viljainen.

Banaanisuuden kaverina ei juurikaan ollut makeutta, vaan oluen maku on melko kuiva. Humalointi antaa oluelle mausteisen maun, joka tuo mieleeni taatelin ja rusinan. Olut ehti jäähtyä jääkaapissa hieman turhan kauan ja oli alle kymmenen asteista. Ei mikään huikea tapaus, mutta miellyttävän tuhdin makuinen. Makeutta olisin hieman kaivannut enemmän. Ei samalla tavalla säväyttänyt kuin WKW, joka avasi kesäkauden. Ehkä sävärit olivat vain ensimmäisen etuoikeus.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"Schneider Weisse, is a darkish interpretation of the Hefeweizen style. It is very lively, with complex, fruity flavours, maltiness, almondy nuttiness, and clove."

Hefeksi tummahko joo. Mielestäni ei kovin hedelmäinen banaania lukuunottamatta, mutta maltainen ja mausteinen.

Protz puolestaan sanoo oluesta seuraavaa:

"…has a pronounced banana, cloves and nutmeg aroma with a tart, spicy and slightly acidic flavour in the mouth. The quenching finish has creamy malt, spices, fruit and gentle hop notes."

Ei ole tuo neilikka nyt ihan jokapäiväinen tuttavuus meikäläiselle, joten en oikein osaa sitä kommentoida. Mutta jotain voimakasta mausteisuutta oluessa oli sekä banaanisuutta ja lievää maltaisuutta. Kelpo vehnä, mutta ei säväyttänyt.

Hinta BeerNavigatorissa 2,05 € / 0,5 l.

Schneider Weisse 5,4 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,8 °P
• väristä ei tarkkaa tietoa
• katkeroainepitoisuus 14 IBU
• maltaina kelheimiläiset vehnät (60 %) ja ohrat (40 %)
• humalointina Hallertauer Tradition ja Magnum
• talon oma hiiva

112: Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel

Jackson: Dark Wheat Beer

Tällä kertaa maistettavana tämä samea merpihkanvärinen runsaskuplainen saksalainen vehnäolut. Oluesa oli tutun vehnäolutmainen hiivainen tuoksu.

Maultaan tämä oli aikamoinen pettymys kristall klarin jälkeen. Maku oli maltaisempi eikä yhtä makea kuin WKW:ssä. Maku oli banaaninen, mutta yllättävän mieto ja täyteläinen. Oluen lämpötila osui aika hyvin Jacksonin haarukkaan 9-12 °C, mutta siitäkin huolimatta tuntui, että maku oli vähän mitäänsanomaton. Ehkä oluen vivahteikkuus oli niin hienovaraista etten päässyt siihen oikein sisään. Jotain lievää siirappimaisuutta maussa oli, vaikka makeutta ei ollut kuin nimeksi.

Olutnautinto parani ehkä hieman tuopin pohjaa kohti, kun pääsin yli alkupettymyksestä. Ei tämä silti samalle tasolle noussut  kuin #111.

Jackson kuvailee tätä olutta kirjassaan näin:

"…tastes less obviously yeasty than its paler brother brew. The yeasty notes are rounded by the assertive character of the dark malts. The aromas and flavours of malt are dominant, and reminiscent of maple syrup. This element melds beautifully with the fruitiness that is typical of the Weihenstephan beers. In this instance the fruit character resembles banana, with some suggestions of apple.

Ilmeisesti MJ diggailee kybällä, kun on noin harvinaisen monisanainen seonteossaan. Itselleni tämä useasti maailman parhaan tumman vehnoluen tittelin vienyt tapaus WHD ei vain oikein auennut.

Hinta BeerNavigatorissa 1,85 € / 0,5 l.

Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel 5,3 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,7 °P
• väri 33,6 EBC
• katkeroainepitoisuus 14 EBU
• maltaista ei tarkempaatietoa
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

111: Weihenstephaner Kristall Weissbier

Jackson: Kristall Weisse / Weizen

Henkilökohtainen kesäolutkauteni käynnistyi tällä saksalaisella kullankeltaisella kristallinkirkkaalla vehnäoluella. Raikkaassa kevätsäässä nautitun oluen pinnalle muodostui runsas vaahtokukka ja hiilihapot tanssivat tuopissa pirteinä aurinkoisessa säässä kimaltaen.

Oluen tuoksussa oli tuttua vehnäoluttunnelmaa: hiivaista banaanisuutta ja hieman mausteisuutta.

WKW:n maku yllättää runsaudellaan. Vaaleaksi olueksi maku on tuhdin oloinen. Maistuu siis maltaiselle ja mausteiselle. Makean maukkaassa oluessa on myös tuttua banaanifleivöriä aimo tujaus.

Jacksonin lämpötilasuositus on 9-12 °C. Itse tuli nautittua hieman lämpimämpänä parin tunnin jääkaappiviilennyksellä. Näin ollen olut ei ainakaan ollut liian kylmää ja näin muuttunut vetiseksi. En kyllä ihmettele miksi Jackson on valinnut Weihenstephanilta niin monta olutta opukseensa. Tosin tätä ja Hefe Weissbieriä olisi ollut mielenkiintoista maistella rinnakkain. Nyt on paha mennä sanomaan kumpi on esimerkiksi banaanisempi tai maultaan makeampi. Maukkaita toki ovat molemmat. Oma perstuntumani on, että hefessä olisi aina enemmän makua. Olen vetänyt tällaisen ylistyksen sillä perusteella että suodatetussa versiossa on aina otettu jotain pois, jota hefessä on. Tämä vaatii vielä empiiristä tutkimusta.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"The fruity notes typical of all wheat beers, but especially characteristic of the Weihenstephan range, are at their clearest and least cluttered in this bright, filtered version. Although it is quite light in body, it has rich, fresh aromas and juicy flavours. Here, the banana-like notes found in many wheat beers are given a tropical intensity by a suggestion of mango, and sharpened by a tinge of blackcurrant. These flavours are predominently owed to the house yeast. This is a spritzy, refreshing beer."

Mangon voin ymmärtää, mutta mustaherukkaa en kyllä osaisi tästä löytää varmaan ikinä. Jotakin mausteisuutta tässä kyllä on mielestäni myös. En osaa mitään selkeää maustetta oikein nimetä. Jotain mikä viittaa kardemummaan tai itse asiassa ehkä taatelin makuun. Ehkä mielleyhtymä juontaa juurensa oluen makeuteen.

Mainio olut. Suosittelen maistamaan.

Hinta BeerNavigatorissa 1,75 € / 0,5 l.

Weihenstephaner Kristall Weissbier 5,4 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,9 °P
• väri 8,2 EBC
• katkeroainepitoisuus 15 EBU
• maltaina vehnä- ja ohramaltaat
• humalointina Hallertauer Magnum- ja Hallertauer Perle -humalat 
• talon oma hiiva

Meantime Yakima Red

Taas tuli vesiperä. Protzin kirjassa on mainittu olut nimeltä "Meantime Red Beer". Näin ollen oletin, että kyseessä on Meantime Yakima Red. Näin ei kuitenkaan kirjassa olevan oluen kuvauksen perusteella ole. Protzin kuvailema olut nimittäin sisältää vadelmamehua ja on tyyliltään belgialainen hedelmäolut. Yakima Red on puolestaan amber ale. Protzin kuvailema olut on luultavasti joko Meantime Raspberry Grand Cru tai Meantime Raspberry Wheat. Paha mennä sanomaan kumpi. Tässä Protzin kuvaus:

"…beer uses fresh raspberry juice added to a beer base. It has luscious red colour and a rich raspberry aroma balanced by sappy malt and gentle hops. The palate is spritzy, with lush and tart fruit, juicy malt and spicy hops, followed by a lingering finish packed with tangy raspberries, biscuity malt and earthy hop resins."

Täytynee siis luovuttaa, sillä tuon perusteella en kyllä kykene sanomaan kummasta oluesta mies puhuu.
No mutta tässä pieni kuvaus tästä maistamastani brittiläisestä meripihkanvärisestä alesta:
Oluen tuoksu oli aavistuksen humalainen ja voimakkaasti simamaisen sitruunainen.

Samaa sitruunaa oli myös maussa. Humala maistui aluksi hieman metalliselle. Humalointi oli aika hallitseva, mutta silti miellyttävän lempeä. Maussa oli raikasta hedelmäisyyttä sekä paahteista ja karamellista mallasta. Olut oli mielestäni todella brittiläisen makuinen. Siis hyvällä tavalla. Juuri ne ominaisuudet mistä brittialessa pidän: Sopivasti maltaisuutta ja aimo annos hedelmäisyyttä. Humalaa oli riittävästi enkä jäänyt kaipaamaan mitään bitterimäistä kipakkaa takapotkua, vaan olut toimi juuri tälläisenä oikein erinomaisesti.

Näin miedoksi olueksi tämä oli kyllä todella vivahteikas ja maukas. Lievä paahteisuus ja appelsiininen hedelmäisyys tuovat mieleen brittialen. Sitruunainen humala puolestaan toi mieleen jenkkialet. Omaan suuhuni tämä oli näiden tyylien ominaispiirteiden yhdistelmä.

Hinta BeerNavigatorissa 3,10 € / 0,33 l.

Meantime Yakima Red 4,1 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa

• väristä ei tarkkaa tietoa

• katkeroainepitoisuus 45 EBU

• maltaina  eurooppalaiset lajikkeet

• humalointiin käytetty viittä jenkkiläistä lajiketta 

• hiivasta ei tarkempaa tietoa

110: Wychwood Hobgoblin

Jackson: Pale/Brown Ale

Protz: Extra Strong Beers and Bitters

Pitkän belgialaisten putken jälkee hetkeksi britteinsaarten oluiden pariin. Vuorossa tämä kastanjanruskea englantilainen, jota olen vuosia sitten jo kerran aieminkin maistanut. Olut on kuitenkin jäänyt mieleen varmasti omaperäisestä etiksetistä, mutta myös maustaan johtuen.

Pessimisti ei pettyisi, mutta muistikuviini perustuen odotukset olivat tämän oluen kohdalla korkealla. Ja mielestäni ne täyttyivät.

Oluen tuoksu oli simaisen sitruksinen ja hedelmäinen. Olut ei paljoakaan vaahdonnut ja belgialaisten runsasvaahtoisten oluiden jälkeen tämä oli aikamoisessa kontrastissa niihin nähden. Vaikkei vaahtoa juurikaan syntynyt, niin suuret, mutta harvat kuplat eivät voineet jäädä juodessa huomaamatta. 

Oluen maku oli makea ja sitruksinen. Hedelmäinen olut oli melko maltillisesti humaloitu. Maussa oli lievää paahteisuutta ja makeus toi mieleen kinuskin tai kermatoffeen. Tällä pääsee kyllä hyvin aitoon pubitunnelmaan. Maussa päällimmäisenä ja mieleenpainuvimpana makuna on hedelmäisen sitruksinen maku, jota lievä paahteisuus tai jonkun suuhun ehkä kahvimaisuus tuo mukavan lisän.

Jackson kuvailee WH:ia kirjassaan näin:

"The beer is malty, with chocolate-coated toffee and brown sugar, a balance of lemon-rind hoppiness, and a hint of warming alcohol in the finish."

Hieman värikkäämpi kuin oma kuvaukseni, mutta aikalailla samoja piirteitähän sieltä löytyy. Mielestäni alkoholi ei kyllä tässä maistunut. Villi veikkaus ennen Protzin kuvaukseen tutustumista. Mies saattaa runoilla jotakin tähän tyyliin: "tart fruit and biscuity malt and at the end spicy hop resins fill the mouth."

Mutta todellisuudessa Protzin kuvaus menee näin:

"Amber-red beer has a tempting aroma of biscuity malt, vinous fruit and earthy hops coat the mouth, while the complex finish has a bitter-sweet start, with creamy malt and ripe fruit, but spicy hops linger at the back of the tongue."

No ei ihan ennustukseni mukaan, mutta sinne päin. Pidin enemmän Jacksonin kuvauksesta, joka oli ytimekkäämpi eikä samanlaista diibadaabaa kuin lähes kaikki Protzin kuvaukset tuppaavat olemaan. 

Pointsit kuitenkin Protzille seuraavasta vitsistä:

"…hobgoblins were bigger versions of goblins and, despite their terrifying appearance, acted as guardians of farm and country folk, though apparently they could turn nasty if thwarted. Sounds like the Stella drinkers in my local."

Yhteenvetona todettakoon että WH on vivahteikas sitruksinen hedelmäinen ja hivenen paahteinen brittiale. Juuri sellainen, mikä meikäläiselle ainakin uppoaa. Varaukseton suositus tälle siis.

Hinta BeerNavigatorissa 3,75 € / 0,5 l.

Wychwood Hobgoblin 5,2 % (hanassa 4,5 %) pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
• väri 40 EBC
• katkeroainepitoisuus 28 IBU
• maltaina palet sekä suklaa- ja kristallimaltaat
• humalointina Fuggles ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

109: Saison Dupont

Jackson: Saison

Vuorossa tämä belgialainen runsasvaahtoinen oljenkeltainen saison. Ehdin jo harjoitella tämän oluttyypin juontia Alkosta hankitulla Saison Dupont Biologiquella, kunnes tajusin ettei olut ihan täsmää Jacksonin kirjassaan esittelemään juomaan.

Oluessa oli hiivainen hedelmäinen tuoksu. Ja kyllähän sieltä se banaanisuuskin pilkisteli. Myös maku oli hivenen banaaninen ja makea, mutta kääntyi kuivakaksi jälkimauksi. Kesäisen makuinen olut. Aluksi humalointi tuntui melko maltilliselta, mutta alkoi pikkuhiljaa potkimaan. Omaan suuhuni tämä on hieman turhan kuiva ja kitkerä. Lievästi sitruksinen hedelmäinen, mutta liian kuiva minulle.

Jackson kuvailee SD:ia kirjassaan tähän tapaan:

"Saison Dupont is a lively classic." 

Nyt vedettiin kyllä pohjat asian kiteyttämisessä. Jackson tosin kuvailee saisoneilta yleisellä tasolla näin:

"They are firm and dry, with a yeasty, fruity acidity like that of an orange, and usually unfiltered."

Kuiva ja hiivainen ehdottomasti. Humalaisen kitkerä ja mukana jotain sitruksista hapokkuutta kenties. Menee kesällä janojuomana, mutta ei tarjonnut ainakaan meikäläiselle mitään ihan huikeeta makuelämystä.

Hinta BeerNavigatorissa 1,85 € / 0,33 l.

Saison Dupont 6,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 20 °P
• väri 11 EBC
• katkeroainepitoisuus 32 EBU
• maltaina pilsnerit ja vehnä
• humalointina Kent Golding ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

108: Verhaeghe Duchesse De Bourgogne

Jackson: Flemish Red/Brown

Punertavanruskea belgialainen kaatui tuoppiin hennon vaahdon saattelemana. Oluessa oli mausteinen hehkuviinimäinen tuoksu.

Maku seuraili tuoksua ja oli samantyyppinen kuin Rodenbac Grand Crussa. Suurimpana erona edelliseen oli se, että tässä ei ollut maussa maltaiden tuomaa tummuutta, vaan olut oli mielestäni happaman marjaisampi. Mukana oli myös samaa liuotinmaista pistävyyttä ja viinimäistä kirpeyttä. Veikkaan että tuo mielikuva liuottimesta tulee tammisuuden ja kirpeän viinimäisyyden yhdistelmästä.

Ei hassumpi olut, mutta omaan suuhuni aika yksioikoinen. RGC:n rinnalla melko mehumainen. Vaikutelma johtunee siitä, että tämä on niin samankaltainen kuin RGC, joten uutuudenviehätys on jo karissut, eikä tämä säväyttänyt enää samalla tavalla.

Jackson kuvaa olutta kirjassaan näin:

"…has an interesting interplay of chocolate and cream notes with a long, dry, passion-fruit acidity."

Nyt jäivät nämä Jackon kuvaamaan vivahteet tyystin havaitsematta. Ehkä tuudittauduin niiden mielikuvien varaan, jotka RGC oli luonut, enkä rutistanut maistelusuorituksessa aivan täydellä voimalla. Valmistajan mukaan tätäkin olutta kypsytetään kuukausia tammitynnyreissä, mikä antaa oluelle sen hedelmäisen luonteen.

Täytyy varmaan ostaa toistekin, josko sieltä sitten osaisi löytää noita hienostuneimpia vivahteita.

Hinta BeerNavigatorissa 1,95 € / 0,25 l.

Verhaeghe Duchesse De Bourgogne 6,2 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väri 70 EBC
• katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
• maltaina paahdettuja maltaita
• humaloinnista ei tarkempaa tietoa
• hiivasta ei tarkempaa tietoa

107: Rodenbach Grand Cru

Jackson: Flemish Red Ale
Protz: Belgian Sour Red Beer

Kastanjanruskea belgialainen kaatui tuoppiin melko ujon vaahtokukan saattelemana. Tuoksu oli outo, ei yhtään olutmainen, vaan yrttinen ja hedelmäinen. Tuoksu toi mieleen Gambiinan, Jorman tai vastaavan maustetun väkevän viinin.

Maku ei ollut yhtä hedelmäinen kuin Rodenbachissa, vaan mukana oli myös tummaa maltaisuutta, joka teki mausta olutmaisemman. R Grand Cru ei ole mielestäni samanlainen janojuoma kuin R. Hiilihapot olivat hillitymmät sekä kooltaan että määrältään. Rodenbachin limsamaisuudesta ei ollut tämän kohdalla tietoakaan.

Viinimäisyys oli läsnä myös mausssa, mutta ei jormamaisella tavalla. Kirpeän viinimäinen maku, jota mallas hieman tasapainottaa. RGC:n makumaailmaa on mielestäni hankala kuvailla. "Tosielämästä" on vaikea löytää vastineita tämän oluen makuvivahteita kuvaamaan, mutta yritetään. Oluen mausteisuus jatkui myös maussa ja toi jollain tapaa mieleen glögin tai glühweinin, ehkä myös hiukan sen Gambiinan. Maussa on myös tietty säväys, ehkä erikoisesta hiivakannasta johtuen, että mieleen tulee hapanmaitotuotteet kuten viili tai piimä.

Marjaisa kirpeän hapan maku muuttuu jälkimaussa sellaiseksi, että se muistutti etäisesti liuotinta, vaikken sellaista tunnusta koskaan nauttineeni. Tosin tämä liutoinefektihän tulee usein halpojen viinojen tai vodkienkin yhteydessä.

Jackson kuvailee RGC:ta kirjassaan näin:
"…is a lively bouquet, with vanilla-like oakiness that extends into the palate; passion-fruit flavours; and a clean, sharp acidity like that found in sour cream. Rodenbach Grand Cru would feature in any connoisseur's list of the world's top ten beers."

Rodenbach on versio vanhaa ja uutta olutta, mutta tätä on kypsytetty vähintään kaksi vuotta tammitynnyreissä, mistä varmaan johtuu tuo tammisuus. Itse en kyllä osannut sitä löytää. Hienoa huomata, etten ollut ihan kujalla hapanmaitotuotteitteni kanssa.

Protz kuvailee olutta seuraavasti:
"…aoky, woody, tannic and fruity with hints of vanilla. It is flash pasteurised."

Protz keskittyy kuvailemaan kaikkea muuta tähän olueen liittyvää ja jättää maun vähemmälle. Mies muun muassa kertoo ehdottaneensa, että tästä tehtäisiin pastöroimaton pullofermentoitu versio.

Kompleksinen milenkiintoinen maku, joka saa maistelijan makunystyrät ja kiinnostuksen heräämään. Vivahteikkaampi kuin Rodenbach. Suosittelen kokeilemaan.

Hinta BeerNavigatorissa 2,30 € / 0,33 l.

Rodenbach Grand Cru 6 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 13,3 °P
    •    väri 60 EBC
    •    katkeroainepitoisuus 8 EBU
    •    viljasta maltaita 80 % ja loput 20 % maissia
    •    humalointina German Brewers Gold ja Kent Goldings
    •    käymisprosessin hoitavat laktobasillit ja asetobakteerit

Timmermans Kriek Lambicus

Jackson: Kriek-Lambic

Oluen listalle kuuluminen aiheutti hieman pähkäilyä. Sataprosenttista varmuutta en saanut, sillä Timmermansilta löytyy useampi kirsikkaolut: Oude Kriek, Kriek Retro, Kriek Lambicus ja Warme Kriek. Kriek Lambicus on näistä ilmeisin valinta Jacksonin kirjassaan arvioimaksi olueksi.  Tosin kirjan oluessa oli 5 % ja niin on myös Retrossa. Retrossa tosin on sitten eri pullokoko (37,5 cl). Netin syövereistä löytyy myös Tradition Kriek Lambic, jossa näyttäisi niin ikään olevan 5 alkoholiprosenttia. Tämä vaikuttaisi todennäköisimmältä vastineelta Jacksonin maistamalle juomalle, mutta valmistajan sivuilta ei tätä nimikettä löydy. Liekö siis poistunut tuotannosta. Tai ehkä olueen on iskenyt sama syndrooma kuin Singhaan eli prosenttien pudotus. 

Vuorossa siis tämä kirsikanpunainen belgialainen. Oluessa oli voimakkaan kirsikkainen tuoksu ja limsamaisen hiilihappopitoisuus.

Oluen maku ei ollut yhtä voimakkaan kirsikkainen kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Maku ei ole kovinkaan makea, vaan kirpeän kirsikkainen. Pirteän hapokas ja pirskahtelevan viinimäinen. Ei hassumpi, noin niin kuin kirsikkaolueksi. Pitäisi kyllä tehdä makutesti kirsikkaoluilla joskus rintarinnan, niin pääsisi paremmin tähän skeneen sisään. Nyt vertailu on hyvin hatarien muistikuvien varassa. Sanoisin kuitenkin, että maku oli hyvin samankaltainen kuin Belle-Vuessa. Muistikuvieni mukaan B-V oli olutmaisempi ja maussa oli myös mallasta. Tämä oli pelkkää kirsikkaa alusta loppuun.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan näin:

"… Timmermans' has a more obvious lambic character than its competitors - a delicate, fino cherry acidity - before the cherry flavours emerge."

Kyllä vain. Semmoista viinimäistä hapokkuutta oluessa mielestäni oli. Kirsikkaoluiden ystäville aika ehdoton maistettava. Näin kevään korvalla varaukseton peukku ylöspäin tälle.

Timmermans Kriek Lambicusista 4 %:sta ei löytynyt pähkinänkuoreen paljon kerrottavaa, joten lyhyt raportti on nyt tavallistakin vähäsanaisempi. Tämäkin on tilattu BeerNavigatorista, mutta kirjoitushetkellä oli jo väliaikaisesti loppu.

106: Rochefort 10

Protz: Trappist Beer

Rochefortin kolmas ja viimeinen maistettava oli edellisen tapaan väriltään samean tumman ruskea. Lasin pinnalle muodostui jälleen tuttu samettinen vaahto. Tuoksu oli mielestäni päärynäinen. Tosin voi olla että mielleyhtymä tuli vain sopivasta hiivan ja humalan tuoksukombinaatiosta. 

Maku oli edellisiä tummempi ja hivenen paahteinen. Vaikken yleensä ole suklaata osannut oluihin yhdistää, niin tässä sitä tuntui olevan. Ehkä makunystyrät ovat hieman kovalla harjoittelulla kehittyneet. Syynä lienee myös lievä makeus, joka paahteisuuteen yhdistettynä loi mielleyhtymän suklaaseen.

Alkoholi ja humalointi olivat vahvassa roolissa maussa. Suurimman osan ajasta ne tuppasivat peittämään hienot vivahteet alleen, mutta kyllä niitä makuja sieltä alta löytyi, kun hitaasti ja varmasti jaksoi maistella. Ensipuraisulla makeus ja suklaa maistuvat, mutta sitten humalointi ottaa vallan.

Sanotaanko näin, että jälleen kerran vahvin oli jämäkin ja parahin. Paahteinen, suklainen ja maultaankin mielestäni päärynäinen. Alkoholi luo olueen kompleksisen vaikutelman ja antaa ryhtiä.

Protz kuvailee R10:ä kirjassaan näin:

"…is red-brown colour, with a vast aroma and palate of toasted grain, soft, vinous fruits, nuts and chocolate. The finish is dominated by warming alcohol, with more chocolate, ripe fruit and gentle hop notes."

Noniin eli suklaahan se siellä. Kypsät hedelmät olivat sitten kait minun kupissani päärynöitä. Hyvä kuvaus Protzilta, vaikka en läheskään kaikkiea osannut poimia. Uskottakoon kuitenkin, että ne maut siellä ovat.

Hinta BeerNavigatorissa 2,85 € / 0,33 l.

Rochefort 10 11,3 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 23 °P
• väri 90 EBC
• katkeroainepitoisuus 27 IBU
• maltaina Pilsnerit ja Mûnchenit, lisäksi tummaa kandisokeria
• humalointina Hallertauer ja Styrian Goldings
• kaksi hiivaalajiketta primääri- ja pullokäymiseeen

105: Rochefort 8

Protz: Trappist Beer

Saman luostarin oluella jatketaan. Veljessarjan keskimmäinen oli väriltään jälleen samean tummanruskea. Oluen tuoksu oli voimakas ja miellyttävän hiivainen. Tuoksussa oli myös sitruksista hedelmäisyyttä. 

Sama sitruksisuus jatkui myös maussa, johon sekoittui myös voimakas mausteinen humala. Oluen maku oli kompleksinen ja mukana oli mielestäni myös häivähdys omenaa sekä rusinaa ja luumua. Myös reippaat prosentit huomasi maussa. Pidin tästä enemmän kuin edellisestä. Tässä oli enemmän vivahteikkuutta.

Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:

"…is copper-brown, with a rich fruity aroma and palate reminiscent of raisins and sultanas, and a long, complex finish dominated by the dark grain and yeasty/bread-like note.."

Kompleksinen, hedelmäinen ja rusinainen. Niinhän mä just sanoin. Nämä trappistioluet vaativat kyllä vielä hieman totuttelua. Sen verran tuhtia tavaraa tuppaavat olemaan. Ei siis mitään "easy drinking" -osastoa, mutta ei kaikkien oluiden pidäkään olla.

Hinta BeerNavigatorissa 2,25 € / 0,33 l.

Rochefort 8 9,2 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 19 °P
• väri 63 EBC
• katkeroainepitoisuus 22 IBU
• maltaina Pilsnerit ja Mûnchenit, lisäksi tummaa kandisokeria
• humalointina Hallertauer ja Styrian Goldings
• kaksi hiivaalajiketta primääri- ja pullokäymiseeen

104: Rochefort 6

Protz: Trappist beer

Tällä kertaa vuorossa tämä samea vaaleanruskea belgialainen. Oluessa oli sitruksinen hiivainen tuoksu. Oluen pinnalle muodostui kermainen vaahto. Maistelulämpötila oli 16 °C.

Olut oli ensi puraisulla maukkaan sitruksinen ja hedelmäinen. Mukana oli toki myös runsaasti humalaa, mutta se oli omaan suuhuni paremman makuinen kuin esimerkiksi edellisessä eli Westmalle Dubbelissa. Kovasti mietitytti, mikä hedelmä oluessa maistui. Päädyin greippiin tai sitruunaan.

Alussa humalointi ei tuntunut häiritsevältä, mutta pienen sippailun jälkeen tuntui taas, että humalointi on vähän liian raju omaan makuuni. Ehkä nämä trappistioluet eivät vain ole meikäläisen juttu. Humaloinnista jäi suuhun viipyilemään mielenkiintoinen hunajan kaltainen jälkimaku. Hiivaisuudessaan ja happamuudessaan olut oli kyllä jokseenkin kotikutoisen oloinen.

Protz kuvailee olutta näin:

"It has a reddish-brown colour, with a fruity and slightly herbal aroma and palate, and a finish dominated by rich malt with gentle hop notes."

Ainakaan omaan suuhuni humalointi ei ollut riittävän hempeä. Tulipahan maistettua, mutta ei tämän äärelle tarvitse uudestaan palata. Maisteluraportti jäi aika torsoksi, mutta se kertoo lähinnä sitä, ettei olut ollut kovin mieleinen.

Hinta BeerNavigatorissa 1,75 € / 0,33 l.

Rochefort 6 7,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 17,5 °P
• väri 46 EBC
• katkeroainepitoisuus 18 IBU
• maltaina Pilsnerit ja Mûnchenit, lisäksi tummaa kandisokeria
• humalointina Hallertauer ja Styrian Goldings
• kaksi hiivaalajiketta primääri- ja pullokäymiseeen

103: Westmalle Dubbel

Jackson: Abbey (Authentic Trappist) Double
Protz: Trappist Beer

Tummanruskea belgialainen kaatui lasiin perjantain kunniaksi. Tuoksussa oli voimakas hiivainen, sanoisin purukuminen ja hedelmäinen tuoksu.

Olut oli runsaan poreileva ja hiilihapot muodostivat oluen pinnalle kermaisen vaahdon. Hiivasakka muodosti lasin pohjalle hieman epäesteettiset köntsät. Maussa en havainnut tuoksussa kuvailtuja vivahteita, vaan runsas humalointi oli hallitseva elementti. Mukana oli myös kahvimaista paahteisuutta ja hieman rusinaa. Humala kuitenkin peitti suurimman osan alleen ja makujen löytäminen sen alta oli vaikeaa.

Pullon mukaan tarjoilulämpötilasuositus tälle oluelle on 8 - 14 °C ja Jacksonin suositus 15 - 18 °C. Noudatin Jackon ohjetta ja huoneenlämpöistä olutta viilennettiin hieman jääkaapissa ennen nauttimista. Paha sanoa olisiko viilentämisestä ollut apua humalan dominanssia vastaan. Veikkaanpa että ei, sillä humalan mukana myös muut oluen maut olisivat esiintyneet vaimeampina alhaisemmassa lämpötilassa.

Protz kuvailee WD:ia kirjassaan näin:

"It is russet coloured, with a chocolaty, fruity spicy aroma and palate. The fruitiness is complex with hints of guava and other tropical products. The finish is dry and malty, with chocolate notes from the dark malt and rich fruit."

Trooppiset hedelmät jäivät kyllä havainnoimatta. Maku on mielestäni kuiva ja humalainen. Oma tulkintani suklaisuuden sijaan on paahteisuus.

Jackson puolestaan sanoo oluesta teoksessaan näin:

"This is deliciously malty, chocolatey beer, with hints of banana and passion-fruit towards a dry finish."

Herrojen kuvauksethan ovat tällä kertaa yllättävän samantapaiset. Itselleni tämä oli jälleen aika tyhjä arpa, kuten oli myös Westmalle Tripel. Ei mun pala kakkua.

Hinta BeerNavigatorissa 1,60 € / 0,33 l.

Westmalle Dubbel 7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 16 °P
• väri 77,5 EBC
• katkeroainepitoisuus 20 EBU
• maltaina Pilsnerit ja tummat 
• humalointina Tettnanger, Saaz ja Styrian Goldings
• hiivasta ei tarkempaa tietoa