84/100: Westvleteren XII

Protz: Trappist Beer

Valmistumisen kunniaksi päätin riipaista hieman erikoisemman oluen tähän väliin. Aluksi ajattelin säästellä tätä maailman parhaaksi olueksi tituleerattua panimotuotetta sadanneksi, mutta kun löytyi näin hyvä tekosyy korkata olut, en malttanut sitä enään jemmailla.

Samea kahvinvärinen olut muodosti samettisen vaahdon oluen pinnalle. Vaahto jaksoi pulputa geysirin tavoin kyllä todella pitkään ja vaahtokukka säilyi pitkälti yli makunautinnon puolenvälin.

Oluen tuoksu on aavistuksen paahteisen maltainen ja runsaan hiivainen sekä hieman humalainen.

Maku on ensipuraisulla pehmeä ja suutuntuma on jollain tapaa paksu ja täyteläinen. Maussa on makeaa rusinamaisuutta ja mokkaista kahvimaista paahteisuutta. Tavallaan rusina on ehkä hieman väärä sana, sillä maku oli jotenkin fiinimpi, ehkä luumuinen. Aluksi maku innosti ja tuntui kompleksiselta. En tosin paljoa yleensä diggaile tällaisista makeista ja runsaasti humaloiduista tapauksista. Sama päti myös tällä kertaa. Pienen ajan päästä oluessa alkoi maistua lähinnä tuhti humalointi, joka oli vähän liian kovaa kaliiberia omaan makuuni. Se peitti alleen pienet vivahteet, joten sippailu muuttui aika yksitoikkoiseksi. Myös runsas alkoholipitoisuus maistui humaloinnin rinnalla jälkimaussa. Olisi varmaan pitänyt tintata pohjalle joku miedompi olut loiventamaan järkytystä ja turruttamaan makuhermoja.

Oluesta riitti pitkäksi aikaa iloa tai ainakin siemailtavaa, sillä mikään easy drinking -elämys tämä ei todellakaan ole. Normaalisti juoma uppoaa noin 20 - 25 minuutissa, mutta tällä kertaa juomiseen taisi kulua lähemmäs 45 minuuttia.

Protz kuvailee W12:sta näin:

"It is a dark brown beer, with a massive attack of vinous fruit, toffee and roasted grain on the nose, chewy malt, dark fruit and hops in the mouth, and a warming alcohol, toasted grain and hops finish."

Protzilta pätevä ja ytimekäs kuvaus oluesta.

Tämä ei ollut missään nimessä mun pala kakkua, mutta oli toki kokeilemisen arvoinen. Lähinnä tietysti oluen statuksesta johtuen. Nyt voi kyselijöille todeta, että "been there done that".

Jos kukkaron nyörit antavat myöten, niin suosittelen muodstamaan oman mielipiteen asiasta. Tällä hetkellä olutta ei ole alkosta saatavilla, mutta sitten kun he taas erän sitä saavat.

Hinta Alkon erikoisvalikoimassa 18,87 € / 0,33 l

Liefmans Glühkriek 10,2 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentti 21,1 °P
    •    väri 87,6 EBC
    •    katkeroainepitoisuus 30,0 EBU
    •    maltaina palet ja lisäksi tummaa kandisokeria
    •    humalointina Northern Brewer
    •    hiivakanta tulee Westmallesta

83/100: Liefmans Glühkriek

Jackson: Spiced Cherry Beer

Eilen satoi ensilumi, joten oli perjantain ratoksi lupa ottaa hieman lämmikettä. Vuorossa siis tämä joulunpunainen belgialainen, jonka tarjoilulämpötilasuositus on 70 °C. Ei muuta kuin oluet kattilaan ja lihalämpömittari laulamaan. Noin 60 asteen kohdilla olut alkoi kuohumaan ja hiilihapot muuttuivat vaahdoksi, josta muodostui reipas vaahtokukka oluen pinnalle.

Oluen tuoksu oli mausteinen ja marjainen. Koska pullon kylkeä koristavat kirsikat ja nimikin viittaa kyseiseen marjaan, lienee marjainen tuoksu tarkemminkin kirsikan tuoksua. En tosin sitä aivan selkeästi tuoksusta erottanut. Oluen maku on kirpeä ja kirsikkainen. Tässäkin aluksi maku oli vain yleisesti marjaisa, mutta pikkuhiljaa aloin erottamaan mausta selkeästi kirsikan, kun olut hieman jäähtyi. Oluessa ei lämmityksen johdosta ollut jäljellä laisinkaan hiilihappoja. Myös muut oluelle melko perinteiset elementit kuten maltaan ja humalan maut loistivat poissaolollaan. Makunautinto ei ollut siis ihan oluiden perinteisimmästä päästä tai siis siitä päästä, mihin itse on tullut totuttua.

Lämmin, mausteinen ja marjainen. Tästä tulee väkisinkin mieleen glögi. LG on piristävää vaihtelua ainaiselle glögin kittaukselle ja ajaa aivan saman asian. Ei mikään mullistava makuelämys noin niin kuin olutmielessä. Toki erilaisuudessaan kokeilemisen arvoinen, mutta maku on omaan suuhuni aika yksioikoinen. Olisi ehkä pitänyt pinnistellä hieman kovemmin, jotta olisin tunnistanut käytetyt mausteet, mutta ne eivät olleet mielestäni kovin helposti tunnistettavissa, joten tyydyin vain sippailemaan lämmikettä.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavaan tapaan:

"The cinnamon seems most obvious in the aroma, with iron-like, medicinal flavours giving way to sweet, sugared-almond notes, balanced by fruity acidity and a clovey finish."

Neilikan ja kanelin lisäksi oluen maustamiseen on Jackon mukaan käytetty myös anista.

Yhteenvetona kirsikkainen ja hieman kirpeä, mausteinen ja lämmittävä kirsikkaolut. Suosittelen kokeilemaan talvi-iltojen lämmittäjänä.

Liefmans Glühkriek 6 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentti 19,6 °P
    •    väri 49,4 EBC
    •    katkeroainepitoisuus 18 EBU
    •    maltaista ei tarkkaa tietoa
    •    humaloinnista ei tarkkaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

82/100 St Peter's Organic Best Bitter

Protz: Best Bitter

Tällä kertaa tuoppiin valui tämä meripihkanvärinen englantilainen. Oluessa oli mieto hiivainen ja hivenen maltainen tuoksu. Tuoksusta ei jurikaan kyennyt ennakoimaan oluen makua, joka oli ensipuraisulla melko humalainen. Humalan katkeroa ei ollut niinkään paljoa, mutta humalan maku hyökkäsi heti kun olutta sai suuhunsa. Tiukasta alkusäväyksestä huolimatta maku oli kokonaisuudessaan melko valju ja mitäänsanomaton. Olut maistui vähän kuin vedellä jatketulta. Tässä oli ensireaktio.

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin päästä makuun käsiksi ja oluesta alkoi nousta esiin pieniä vivahteita. Ei se miksikään suosikiksi kuitenkaan noussut, mutta maku ei ollutkaan niin huono kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää. Oluen maku oli mielestäni kuiva ja humalainen. Mukana oli pehmeää maltaisuutta sekä hieman hedelmäisyyttä. Loppuun vielä rapsakka humalan katkeroiden puraisu ja homma on siinä. Tosin maku on jollain tapaa tasapaksu ja yllätyksetön. Olut ei ole mauton, mutta jollain tapaa mausta ei nouse mitään positiivista esille. Toisaalta tämä johtunee siitä, että olut on tasapainoinen kokonaisuus ja on hyvä ettei mikään niin sanotusti pistä silmään tai tässä tapauksessa kai pitäisi sanoa kieleen. Tällä tavalla maistellessa oluesta yrittää ehkä liikaa etsiä sanoiksi puettavia makuja, sillä olutarvio, jossa oluen todetaan maistuvan oluelle, ei ole lukijalle kovin mielekäs. Tavallaan tämä toteamus, maistui ihan oluelle, kuvaa jossain määrin hyvin SPOBBiä. Maku on kuitenkin omaan suuhuni aavstuksen vaisu.

Kokeillaanpa arvailla, miten Protz kirjassaan tätä arvioi. Veikkaan että jotenkin näin:
Amber coloured beer had gentle malty aroma with spicy hops. There is biscuity malt, resin hops and tart fruit on the palate and spicy hops in the finish.

Oikeasti Protz kuvailee olutta kirjassaan näin:
"The pale bronze beer has a biscuity malt and peppery hops aroma, followed by an explosion of spicy, bitter hop resins on the tongue with a good balance of sappy malt and tart fruit. The long finish has good juicy malt and citrus fruit but is dominated by an iodine-like hop bitterness."

Adjektiivit ovat aiemmista olutarvioista tuttuja, mutta täytyy sanoa, että kokonaisuus osuu aika hyvin naulan kantaan. Itse mietin onko hedelmäisyys aavistuksen sitruksinen, mutta en sitä lopulliseen arvioon kirjoittanut kun en ihan varma ollut oliko maku sitruunainen vai mikä. Etenkin tuo "explosion of spicy, bitter hop resins" osus ja uppos.

Tästäkin huolimatta vähän vaisu tapaus ja näillä hinnoilla en kyllä osta uudestaan.

Hinta lähi-cittarissa 4,49 € / 0,5 l

St Peter's Organic Best Bitter 4,1 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentista ei tarkkaa tietoa
    •    väristä ei tarkkaa tietoa
    •    katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
    •    maltaan luomutuotettu Chariot-ohra mallastettuna
    •    humalointina luomutuotettu Golding
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

81/100: Moretti La Rossa

Jackson: Vienna Lager / Maibock

Ruskean värinen italialainen kaatui lasiin Sisilian lämmössä. Oluessa oli tumman maltainen, makeahko rusinainen tuoksu. Oluen maku oli paahteisen maltainen ja makeahkon rusinainen. Alkoholipitoisuuden huomaa, mutta se ei ole häiritsevästi läsnä. Lisäksi humalointi mukavasti peittää ja tukee runsasta alkoholipitoisuutta. Maku on todelal maukas ja vivahteikas. Sanoisin jopa kompleksinen. Tästä syystä aluksi oluesta tuli mieleen Koffin portteri.

Oluessa on paahteisuutta, jota joku voisi väittää jopa suklaaksi, mutta en minä. Alkusäväys on makean rusinainen, mutta maku muuttuu lopussa hieman kuivemmaksi ja paahteiseksi. Tämä on hyvä juttu, sillä en yleensä pidä makeista oluista paitsi vehnäoluista. Peroni Nastra Azurron jälkeen piristävä opetus siitä, että Italiassakin osataan tehdä oluita. Ei vaiskaan, on PNA:kin ihan maukas. Ei ollenkaan joutava vaan juotava. Tämä on näinkin vahvaksi olueksi yllättävän helposti juotava, mutta oluen maukkaudesta johtuen nautintoa mielellään pitkittää hieman.

Jackson kuvailee MLR:a kirjassaan näin:
"It has almost the aroma of straight-from-the-oven pizza dough; a fresh, sweetish, lively, smooth malt character, finishing with a spicy dryness."

Jackson on taas tuttuun tapaan olutkuvauksessaa hyvin vähäsanainen, mutta silti niin kovin eksakti. Tähän näkemykseen on helppo yhtyä. Kokeilin olutta myös liharuoan kanssa ja toimi myös siihen.

Hinta Sisiliassa paikallisessa supermarketissa 3 x 0,33 l pakkaukselle 2,99 €.

Moretti La Rossa 7,2 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentti 17,3 °P
    •    väristä ei tarkkaa tietoa
    •    katkeroainepitoisuudesta ei tarkkaa tietoa
    •    maltaina palet (10 %) ja tummat (90 %)
    •    humaloinnista ei tarkkaa tietoa
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa

80/100: Brains Dark

Protz: Mild Ale

Maisteluvuorossa oli tällä kertaa lähes lävitsetunkemattoman musta walesilainen. Pinnalle muodostui kermainen vaahto, joka jäi kuitenkin hieman turhan ujoksi. Oluen tuoksu oli maltainen ja hieman paahteinen.

Oluen maku oli maltainen. Humalointi oli miellyttävän pehmeä ja humalan maku jäi viipyilemään suuhun. Maku oli kuitenkin kokonaisuudessaan mielestäni aika yksioikoinen. Maussa oli lievää paahteisuutta ja jopa kahvimaisuutta. Kokonaisuus oli melko kuiva. Yritin kovasti diggailla, mutta pinnistelyistä huolimatta tuntui, että olut jäi vaisuksi tuttavuudeksi. Tavallaan oluessa ei ollut mitään vikaa, mutta jollain tapaa tuntui, että siitä puuttui jotain. Maku olisi ehdottomasti kaivannut lisää jotain särmää.

Protz kuvailee BD:n makua näin:

"Light hops and rich chocolate dominate the aroma, while the palate encounters more chocolate, hops, dark malt and nuttiness. The finish is bitter-sweet, quenching, with a good, gentle underpinning of hops and a vinous note from the caramel."

Suklaata en tietenkään havainnut, mutta muutenkin kuvaus on jotenkin turhan monipuolinen omaan näkemykeeni verrattuna. Olut oli tosin jälleen laiskuudesta johtuen nauttimishetkellä jääkaappikylmää, mikä varmasti vaati omat veronsa vivahteikkuudesta.

Brains Dark 4,1 % pähkinänkuoressa
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väri 110 EBC
    •    katkeroaineet 22 EBU tai IBU
    •    maltaina suklaamaltaat ja palet
    •    humalointina Challenger, Fuggles ja Goldings
    •    hiivasta ei tarkempaa tietoa