45/100: Budějovický Budvar

Jackson: Golden Lager
Protz: Pale Lager

Kirkas kuparinvärinen tseki kaatui huikeaan tuoppiin. Oluessa oli maltainen erittäin miellyttävä tuoksu. Perussuomilaagerit eivät ikinä tuoksu tällaiselle! Taisi tuoksussa olla myös hiven humalaa, mutta yllättävän paljon mallasta.

Oluen makukin oli maltainen. Olut oli hieman liian kylmää maisteltavaksi, mutta saunan päälle se sammutti mukavasti janon. Taisi olla noin 5°C lämpöistä eli ainakin viisi astetta liian kylmää. Maku ei siis aivan päässyt oikeuksiinsa, mutta sen verran usein tullut tätä maisteltua, että tiedän kyllä mille olut pääpiirteissään maistuu. Tosin viime kerrasta oli kulunut jo jonkin verran aikaa.

Oluen humalointi on maukas eikä liian voimakas. Muutenkin kokonaisuus on todella tasapainoinen ja maukas. Uskomatonta miten pienillä vivahteilla maku on saatu niin runsaaksi. Tätä juodessa miettii, miksi suomilagerit eivät ole tällaisia vaan yleensä paljon tunkkaisemman makuisia.

Jackson ei puhu halaistua sanaa tästä oluesta, mutta puhuu yleisesti Budějovickýn kaupungin oluista verrattuna Pilsenin pilsnereihin:
"While they (pilseniläiset) empahisize the hop, their similar, more southerly rivals from the brewing city of Budweis (also known as České Budějovice) lean towards a light, smooth, maltiness."

Protz kuvailee makua seuraavasti:
"Budvar has a rich malt and vanilla aroma, it is quenching in the mouth with a floral hop character, and the finish has a fine balance of juicy malt, tangy hop resins and a delicate hint of apple fruit."

Vanilija ja omena jäivät kyllä itseltä huomaamatta, mutta jotain kukkaisuutta tai hedelmäisyyttä oluessa tosiaan kyllä oli.

Täytyy kyllä jatkossa tarttua Budvariin, jota muuten Protzin mukaan myydään jenkeissä Budweiserin kanssa käytyjen oikeuskiistojen takia nimellä Czechvar, hieman useammin.

Hinta lähi-S-marketissa 2,99 € / 0,5 l.

Tämähän on alunperin 5 prosenttista olutta, mutta vientisyistä ilmeisesti Suomesta saa kaupoista vain 4,5 % versiota, kun maitokaupassa ei viisprossasta saisi myydä eikä Alkosta tätä löydy. Harmi sinänsä, sillä ei maku vedenlisäämisestä varmasti ainakaan parane. Sinebrychoffilta näyttäisi löytyvän Budvaria "astiaoluena" eli ilmeisesti hanakaljana myynnissä ravintoloissa Suomessakin 5% versio. Täytyy tšekata sekin, jos kohdalle joskus osuu.

Budějovický Budvar 4,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 10,3 °P (5 %: 11,9 °P)
    •    väri 10 (5 %: 11,9) EBC
    •    katkeroaineet 20 (5%: 34 ) EBU
    •    maltaina määriläiset (Moraviasta) palemaltaat
    •    humalointina Saaz
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

44/100: Pilsner Urquell

Jackson: Pilsner
Protz: Pilsner

Vaalean kuparisen kirkas tsekkipilsu kaatui lasiin runsaan vaahdon kera, joka tosin kuihtui kasaan jo parissa minuutissa. Olisi varmaan pitänyt olla kapeampi pilsnerituoppi käytössä. Tuoksussa oli hieman mallasta ja aimoannos humalaa.

Tämähän on periaatteessa thö pilsner, johon muita pilsuja ehkä myös siksi tulisi verrata. Ja vertaaminen onnistuu periaatteessa hyvin meikäläiseltä siksi, että tätä yksinkertaisesti on tullut useimmiten pilsnereistä juotua.

Päällimmäisenä maussa oli hedelmäinen humalointi, jonka takaa maltaisuus ei oikein päässyt loistamaan. Tosin hieman enemmän kuin vielä vaaleammassa Radebergerissä. Sama tosin tuppaa olemaan kaikkien pilsujen kanssa, koska kyseessä on vaalea lager, jonka makua on vaan vähän "terästetty" humaloinnilla.

Hedelmäisen sitruksinen humalointi on hyvänmakuinen. Olut alkoi tuopissa loppua kohti hieman väljähtyä, vaikka melko hyvää kyytiä mielestäni juomaa lipittelin.

Protz ei kuvaile oluen makua, vaan heittää parisivuisen vuodatuksen siitä, miten Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen PU:n maku pilattiin. Syynä tähän oli siiryminen tammisista käymisastioista teräksisiin:

"Youger drinkers can never taste the old Pilsner Urquell. Enjoy what is on offer. I can only regret that you will never have the opportunity to drink the original, the classic, the peerless Pilsner."

Jackson on hieman samoilla linjoilla, muttei ihan yhtä radikaali:
"The famous Bohemian Saaz hop imparted the flowery, spicy aroma and bitter finish; the equally renowned Moravian barley malt provided a soft, delicious balance. Both characteristics have diminished slightly in recent years, but Pilsner Urquell is still one of the world's greatest beers."

Eihän Urquellissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta vähän mietoa omaan makuuni.

Hinta-laatusuhde ei mielestäni PU:ssa ole kohdillaan: Lähi-S-Marketissa tölkissä 2,99 € / 0,5 l ja näköjään Alkossa 2,98 / 0,5 l. Köyhänä miehenä mielummin nappaan sitten vaikka Kukon pilsun, jos halvemmalla lähtee.

Pilsner Urquell 4,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 11,8 °P
    •    väri 11,9 EBC
    •    katkeroaineet  34 EBU
    •    maltaista ei tietoa
    •    humalointina Saaz
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

43/100: Radeberger Pilsner

Jackson: Pilsner

Tällä kertaa maisteluvuorossa oli tämä kirkkaan kullankeltainen saksalainen pilsu. Tuoksu oli sitä itseään eli peruspilsutavaraa: hiukan mallasta ja melko voimakas humalan tuoksu. Maku oli myös peruskauraa. Mieto runko ja kuivan kitkerä jälkihumalointi. Maltaisuutta olisin kaivannut enemmän ja maku oli lähinnä humaloinnin sävyttämä. Vähän niin kuin lapparia, mutta pienellä lisähumaloinnilla.

Vähän pistää ihmetyttämään, että  miksi Jackson on valinnut tämän mukaan omaan "500 Classic Brews" -listaukseensa. Omasta mielestäni tässä ei ollut oikein mitään ihmeellistä, vaan tämä oli perushuttua.

Jackson kertoo seuraavaa:
"Radeberger Pilsner is aromatic, with earthy hop flavours, a firm body, and a crisp dry finish."

Ehkä tässä oluessa on taas niin hienostuneita nyansseja, että meikäläisen kanltaiselta tuohisuulta ne menevät täysin ohi.

Ihan juotava olut, mutta ei herättänyt suurempia tunteita. Virosta tätä saa ja vielä naurettavaan 0,70 € / 0,33 l hintaan, joten kyllähän tätä saattaa seuraavalta etelänmatkalta mukaan tarttua. Propsit jälleen Maccomiehelle tämän diilaamisesta!

Radeberger Pilsner 4,8 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 11,3 °P
    •    väristä ei tarkkaa tietoa
    •    katkeroaineet  33 EBU
    •    maltaista ei tietoa
    •    humaloinnista ei tietoa
    •    hiivasta ei tarkempia tietoja

42/100: Tripel Karmeliet

Jackson: Abbey Triple
Protz: Abbey Beer

Tällä kertaa maisteluvuorossa tällainen belgialainen vahva pale ale eli tripel. Olut vaahtosi aivan ennätysinnokkaasti ja kaikki neste ei mahtunut edes pikariin ensikaatamisella. Oluen väri oli samean kullankeltainen. Tuoksu oli sitruunan ja korianterin sävyttämä.

Maku myötäili tuoksua melko kivasti. Hapokkuutta oli kyllä enemmän kuin tuoksusta olisin ounastellut. Humalointi oli alkuun hivenen metallisen makuinen. Maku oli sitruksisen hapokas ja siinä oli hento ripaus korianteria tai ainakin jotain samaa kuin Hoegaardenissa ja La Chouffessa. Humaloinnissa oli hiven jälkipotkua.

Runsaasta pienikuplaisesta vaahdosta johtuen oluen suutuntuma oli kermainen. Jos tätä vertaa La Chouffeen, niin Karmeliet oli hivenen happamamman makuinen. Tripel Karmeliet ei ole yhtä maltainen kuin maukkaampi ja pehmeämpi LC. TK on hapokkaampi, kuivempi ja voimakkaammin humaloitu. Siinä on sitruunan kanssa nautitun Hoegaardenin hapokkuus yhdistettynä LC:n voimakkuuteen.

Jackson kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"Tripel Karmeliet is a brew of some finesse and complexity: with a wheaty lightness, sweet lemons, an oaty creaminess, and a spicy, medicinal dryness."

Oluthan on muuten tehty kolmesta viljasta eli ohrasta, vehnästä ja kaurasta. Kuiva, mausteinen, kermainen ja sitruksinen. Allekirjoitan nuo kaikki.

Protz kuvailee TK:ta opuksessaan näin:
"… is a highly complex bronze-gold beer with a profound aroma of biscuity grain, vanilla and banana, and spicy hop resins. Ripe fruit, creamy malt, vanilla and hop resins fill the mouth, while the finish is long, complex, rich, fruity, malty and with a final tart, quinine-like bitterness from the hops. The vanilla and banana character comes from the house yeast culture."

Yritin vältellä banaanifleivörin käyttöä, mutta no okei, se kuuluu melkein jokaiseen suodattamattomaan belgialaiseen vaaleampaan aleen. Hiivastahan se kumpuaa. Jacko puhuu mausteisuudesta ja Protz mausteisista humaloinnista. Mielestäni se mausteisuus tulee tässä oluessa sieltä hiivasta ja korianteri on kyllä todella voimakkaasti läsnä. Kävin vielä varmistuksena nuuhkaisemassa nyt maistelua seuraavana päivänä maustekaapista ja kyllä se sama tuoksu oli.

Harmi ettei tätä saa Alkosta, voisin riipaista tätä joskus toistekin. Eestistä tätä löytyy.  Hinta 2,30 € / 0,33 l. Jälleen propsit etelän kuriiri Maccomiehelle tämän noutamisesta!

Tripel Karmeliet 8,4 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väri 6 SRM (≈12 EBC)
    •    katkeroaineet 30 IBU
    •    mallastettua ja mallastamatonta vehnää, ohraa ja kauraa
    •    humalointina Styrian Goldings
    •    hiivana talon oma hiivakanta

41/100: Chimay White

Jackson: (Abbey) Authentic Trappist
Protz: Trappist Beer

Samea meripihkanvärinen belgialainen kaatui lasiin El clasicon jälkimainingeissa. Tuoksussa oli mielestäni hiven sitruunaa. Kiitokset Maccomiehelle tämän makunautinnon mahdollistamisesta. Pientä miinusta siitä, että olut oli huoneenlämpöistä. Toisaalta eipähän käynyt samaa ongelmaa kuin Chimay Bluen kanssa eli sitä että olut olisi ollut liian kylmää. Nyt oli olosuhteiden toinen ääripää.

Oluen maku oli hedelmäinen ja mielestäni jopa hennon kukkainen. Oli siellä myös häivähdys karamellia tai jotain muuta makeutta. Päällimmäisenä jäi kuitenkin mieleen se, että olut oli liian lämmintä. Kahdeksan alkoholiprosenttia puskivat pahasti läpi. Se yhdistettynä melko runsaaseen humalointiin, niin makunautinto ei ollut mikään maailmoja syleilevä. Tälläinen olut vaatii hieman alemman tarjoilulämpötilan. Tummaa olutta voi sippailla paremmin huoneenlämpöisenä.

Jackson kertoo seuraavaa Chimay Cinq Centsista eli Whiten 0,75 litran versiosta:
"… has a remarkably fluffy body; a light but firm hit of malt; and an intense, late orangey, perfumy, junipery dryness. This beer is a superb aperitif. It also has the acidity to stand up to the pickled trout dish escavëche, popular in the area."

Protz puolestaan sanoo valkoisesta seuraavaa:
"The colour is orange/peach with a big citrus fruit aroma and palate, a hint of spice in the mouth, and a big, dry finish balanced between tart fruit and bitter hops."

Protz vielä mainitsee Chimayn panimotuotteista: "The beers should be served at room teperature, not chilled". Jacksonin mukan Bluelle sopiva tarjoilulämpötila on 15-18°C ja Whitelle 14°C, sekä erityishuomautuksena ei missään nimessä alle 10°C. Chimayn sivujen mukaan White tulisi nauttia 6-8°C ja sama lukee myös pullossa. Kultainen keskitie olisi varmaan paras valinta.

Oluesta muuten käytetään nimeä Chimay Blanche, Chimay White tai Chimay Triple.

Pikkuhuopalahtelainen tapa nauttia belgialaisia oluita

Hinta Virossa 2,90€ / 0,33l

Chimay White 8 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti  17,8 °P
    •    väristä ei tarkkaa määritelmää tiedossa
    •    katkeroaineet  25 EBU
    •    maltaina pilsner ja karamellimaltaat
    •    humalointina Hallertauer ja Galena
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa