Protz: Trappist Beer
Samea meripihkanvärinen belgialainen kaatui tuoppiin perjantain ratoksi. Tuoksussa oli sitruksisuutta ja hiivaisuutta. Tuoksu toi mieleen kotisiman.
Oluen vaahto oli runsas. Olisi jälleen pitänyt käyttää pikaria, mutta käsillä oli tällä kertaa vain tuoppeja. Näin ollen olut vaahtosi tuoppiin kaadettaessa hieman liikaakin, vaikka yritin olla varovainen. Oluen suutuntuma oli todella pirskahteleva. Aivan kuin olisi juonut jotain virvoitusjuomaa, sillä hiilihappokuplat olivat suuria ja niitä oli runsaasti.
Tuoksun jälkeen maku oli lievä pettymys. Maussa oli toki sitruksista hedelmäisyyttä, mutta se tuppasi peittyä jykevän humaloinnin alle. Olut maistui aika paljon allekirjoittaneen tekemille kotioluille. Pääsyynä varmaankin runsas hiivaisuus. Humalointia oli hieman enemmän kuin omissa tekeleissäni, mutta se oli lähinnä negatiivinen seikka.
Ensivaikutelma tuoksuineen oli siis lupaava, mutta lievästi metallisen makuinen todella kuiva humalointi tupppasi peittämään muut maut alleen. Pikkuhiljaa humalointiin tottui ja hedelmäisyys alkoi sieltä alta löytyä. Olin havaitsevinani maussa hedelmäisyyden ja sitruunan lisäksi myös hieman rusinaa. Maku ei kyllä mennyt missään vaiheessa vetiseksi, mutta hieman tasottui alkujärkytyksen jälkeen.
Protz kuvaa Orvalia kirjassaan seuraavasti:
"The beer has orange/peach colour, an aroma of peppery hops and tart fruit, followed by a palate dominated by gooseberry fruit, with a long intensely bitter finish with hints of herbs and a touch of lactic sourness from the action of the wild yeast."
En kyllä ihan karviaista maistanut, mutta jotain rusinaa tai hedelmää siinä omasta mielestäni kyllä oli.
Jackson sanoo kirjassaan Orvalin olevan klassikko, mutta jättää maun kuvailun aika vaillinaiseksi:
"The hop-sack aroma is from the use of a semi-wild yeast, Brettanomyces, which adds alight, firm body and fresh acidity of finish."
Protz kertoo kirjassaan, että Orval käy läpi kolme käymistä. Ensimmäiseen käymiseen käytetään tavanomaista ale-hiivaa. Toisessa käymisessä joukkoon lisätään neljä tai viisi muuta hiivaa, joista yksi on Jacksoninkin mainitsema villihiiva. Pullotuksessa juoman sekaan lisätään vielä ensimmäistä hiivaa ja sokeria. Tämän johdosta Protzin mukaan oluen todellinen alkoholiprosentti ei ole ilmoitettu 6,2, vaan lähempänä seitsemää.
Yhteenvetona maku oli humaloinniltaan kuiva, metallinen ja ärtsy. Rungossa oli sitruksista hedelmäisyyttä, ripaus rusinaa ja jopa makeutta. Mielenkiintoinen kuivan ja makean kombinaatio. Ei tästä mitään suosikkia tullut, vaikka alku olikin lupaava. Kyllä tätä toistekin voisi juoda, mutta ei ehkä näillä alkon hinnoilla.
Hinta Alkossa 4,34€ / 0,33l
Orval 6,2% pähkinänkuoressa:
• kantavierreprosentti 13,3 °P
• väri 31,5 EBC
• katkeroaineet 26 EBU
• maltaina 4-5 kevätlajiketta ja mauksi vielä englantilaista kristallimallasta
• humalointina Protzin mukaan saksalaiset Hallertauerit ja slovenialaiset Styrian Goldingsit. Päälle vielä kuivahumalointina East Kent Goldings (Alkon mukaan Strisselspalt)
• hiivana 4-5 eri lajiketta, joisa ainakin yksi ale-hiiva ja yksi villihiiva (Brettanomyces)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti