lauantai 16. helmikuuta 2013

40/100: Kasteel Donker

Jackson: Barley Wine

Tumma ohraviini valui tuoppiin synttäreideni kunniaksi! Tästä tummanruskeasta oluesta tuli ensinuuhkaisulla mieleen kotikalja. Tuoksussa oli maltaisuutta ja lisäksi olin aistivinani alkoholia ja hiivan aromeja.

Maku ei siten kyllä muistuttanut kotikaljaa. Maussa oli siirappista makeutta ja maltaisuutta. Oluen suutuntuma oli kermainen, sillä oluen kuplat olivat pieniä. Maussa oli myös kahvimaista paahteisuutta ja humaloinnissa oli lievää metallinmakua.

Olut on kyllä todella stydiä tavaraa! Olut on kyllä hieman liian makea omaan makuuni. En pidä tummista, voimakkaasti humaloiduista ja makeista oluista. Makeus vain äklöttää allekirjoittanutta osana edellä kuvattua kombinaatiota.

Jackson kuvailee Kasteelia kirjassaan seuraavasti:
"This extraordinarily powerful beer begins with malt-loaf richness, developing to notes of dried fruit and port, drying to a hessian-like finish."

Arvio säkkikangasmaisesta lopetuksesta vetää hiljaiseksi. Muuten kyllä kuvaus pukee sanoiksi omatkin tuntemukseni. Meikäläiseen ei uponnut, mutta jos pitää vahvasta ja makeasta, niin kannattaa kokeilla.

Hinta Alkossa 4,28 € / 0,33 l.

Oluesta on monta eri nimitystä: Van Honsebrouck Kasteel Bier, Kasteelbier Donker ja Kasteel Donker, mutta samasta tavarasta on kyse. Donker muuten tarkoittaa tummaa.

Kasteel Donker 11% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 23,2 °P
    •    väri 101 EBC
    •    katkeroaineet 17 EBU
    •    maltaina Jacksonin mukaan kolmea eri mallasta ja lisäksi tummaa kandisokeria
    •    kuivahumalointina Kent Goldings
    •    hiivana panimon oma hiiva, ei tarkempia tietoja

perjantai 15. helmikuuta 2013

39/100: Chimay Blue

Jackson: Abbey (Authentic Trappist)
Protz: Trappist Beer

Belgia-saaga jatkui tällä moottoriöljynvärisellä samealla trappistilla. Oluen tuoksu oli mieto ja hieman hiivainen.

Oluen maku oli yllättävän kesy. Tässä vaiheessa maistelu-uraa ei pitäisi enään haksahtaa sellaisiin karikoihin, että juo kahvia juuri ennen maistelun aloittamista. Makunystyrät olivat kahvin seurauksena tukossa ja CB tuntui tasapaksulta ja mitään sanomattomalta.

Maussa oli maltaisuutta, makeutta, ripaus paahteisuutta ja hiivan aromeita. Mutta melko mauton verrattuna alkoholimäärään. Alkoholi puski pikkuisen läpi, mutta ei häiritsevästi.

Humalointi oli suhteellisen voimakas, mutta ei kuitenkaan liian ärhäkkä. En tiedä johtuiko se kahvista, mutta tuntui ettei oluesta meinannut saada oikein mitään irti. En osaa täysin sanoa johtuiko se oluesta vai vain juojasta.
Otetaanpa Protz apuun CB:n analysointiin:
"It has a deep copper colour, with an enormous vinous fruitiness on the aroma and palate: the brewers describe the vinous note as being similar to Zinfandel. There is also a spiciness from hops and the house yeast, and the big rich and fruity finish finally becomes dry with a good underpinning of spicy hops. The beers should be served at room temperature, not chilled."

Pullossa lukee tarjoilulämpötilaksi 10-12 °C. Toki Jacksonkin opettaa, että maut erottuvat parhaiten huoneenlämmössä. Varmasti tämä asia korostuu vahvoilla oluilla, jotka menettävät enemmän makumaailmastaan alhaisessa lämpötilassa. Tässä ehkä yksi syy kahvin rinnalle, miksi maut olivat hukassa.

Jackson esittelee omassa kirjassaan Chimay Grand Réserven, joka on sama olut, mutta 0,75 litran pullossa:
"This aromatic, lively, rich ale has a medium-sweet middle, with gently dried suggestion of thyme, pepper, sandalwood, and nutmeg in the finish. It is a complex classic, and a delight with Roquefort cheese."

Tälläisina hetkinä sitä tuntee itsensä ihan täydeksi tunariksi oluttuopin äärellä. Timjamia, santelipuuta ja muskottia? Mikä edes on santelipuu?

Molemmat olutmiehet kertovat kirjoissaan, että olut saa portviinin kaltaisia aromeita, jos sitä jemmailee viisi vuotta. En taida kuitenkaan lähteä tuohon leikkiin.

Täytyy varmaan kokeilla tätä toistekkin huoneenlämpöisenä ja ennen kahvittelua.

Hinta Alkossa 4,19 € / 0,33 l

Chimay Bleue 9% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 18,5 °P
    •    väri 71,4 EBC
    •    katkeroaineet 17 EBU
    •    maltaina pale ale- ja caramünchmaltaat
    •    humalointina Hallertau (ja Protzin mukaan myös amerikkalainen Galena)
    •    hiivana luostarin oma hiiva, ei tarkempia tietoja

torstai 7. helmikuuta 2013

38/100: La Chouffe

Protz: Golden Ale

Belgia-teema jatkui tällä samean kullankeltaisella tonttuoluella. Tuoksu oli sitruksinen ja hoegaardenmainen. Jotain maustetta, oliko se sitten korianteria, oli myös mukana. Ei ihan banaanifleivörimatskua, mutta läheltä liippaa.

Maku seurailee tuoksua. Humalointia on tosin hieman enemmän kuin mitä tuoksusta voi päätellä. Humalointi on mielestäni onnistunut. Hieman voimakkaampi kuin vaikkapa Hoegaardenissa. Olemus on muutenkin Hoon kanssa aika samankaltainen. Tätä voisi kutsua ilkeäksi isoveljeksi.

Olut tuo mieleen kesän ja auringonpaisteen. Toisaalta alkoholipitoisuuden ja humaloinnin ansiosta olut jättää lämpimän jälkisäväyksen. Eli ehkä ennemmin keväthangille!

En pysty lopettamaan Hoegaarden-vertailua. La Chouffe ei ole yhtä sitruksinen kuin Hoo. LC ei muutu vetiseksi tuopin pohjan lähestyessäkään, toisin kuin Hoo. Maukas olut vaikkapa jäkiruoaksi. Janojuomana mielummin Hoegaarden, mutta nautiskeluun mielummin tämä.
Protz kuvailee tonttujuomaa seuraavasti:
"Vinous fruit builds in the mouth, balanced by juicy malt, herbal notes and gentle hop resins. The long finish is fruity and malty with light hop resins and a final powerful reminder of coriander."

Hyvältä kuullostaa. Ihan samoilla linjoilla oltiin Rogerin kanssa.

Yhteenvetona sanottakoon, että voin suositella maistamaan La Chouffea. Todellinen nautiskelijan olut.

Hinta Alkossa 3,99 € / 0,33l.

La Chouffe 8 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 16,6 °P
    •    väri 13 EBC
    •    katkeroaineet 20 EBU
    •    maltaina pilsneri- ja kristallimaltaat sekä kandisokeria
    •    humalointina tsekkiläiset Saaz ja Styrian Goldings
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

maanantai 4. helmikuuta 2013

37/100: Westmalle Tripel

Jackson: Abbey (Authentic Trappist) Triple
Protz: Trappist Beer


Viikonlopun toisena maisteluoluena tuoppiin kaatui tämä samea kullankeltainen nektari. Oluessa oli banaanifleivöriä eli banaaninen hiivan tuoksu.

Banaanisuutta oli myös maussa, mutta se jäi aika pahasti humaloinnin jalkoihin. Oluen kuivan kitkerä humalointi on todella stydi ja puskee päälle heti kun oluen laittaa huulille. Ei voi puhua vain voimakkaasta jälkihumaloinnista, vaan humalointi on läsnä koko maussa ja piettää kaiken alleen. Myös alkoholi pruukaa maistumaan läpi.

Tätä olutta ei ainakaan kovin kovalla vauhdilla saa kurkusta kulautettua. Humaloinnissa oli jälleen hieman metallisuutta. Liekö päivällä nautittu runebergintorttu vaikuttanut, mutta olin aistivinani oluessa punssin makua. Humaloinnista jää miellyttävä maku suuhun juomisen jälkeen. Maku on jollain tapaa kukkainen, mutta ei aivan sama kuin esim. Young's Bitterissä.

Oluen maku ei ole kokonaisuudessaan aivan yhtä kuiva kuin Orvalissa. Maltaisuutta on vähemmän kuin Orvalissa ja maku on näin ollen "vetisempi". Maku hieman parani oluen loppumetrejä kohti. Näin usein tapahtuu omalla kohdallani vahvemmilla oluilla, joissa on ns. liikaa makua alkuun. Toisin kuin vaikkapa lagereilla, jotka vetistyvät loppua kohti kun humalointiin on turtunut. Ja oluesta tuli hieman juotavampi.

Protz loruilee WT:stä seuraavaa:
"It is orange coloured, with a floral Saaz-inspired aroma and orange citrus fruit, followed by a tangy, fruity palate with a big spicy hop notes, and a long, lingering finish with warming alcohol, resiny hops and a tantalising herbal character."

Ihan hyvin runoiltu. Kannatetaan.

Jacko sanoo kirjassaan seuraavaa:
"… much imitated for its orangey-gold colour; its combination of power and drinkability; and its complex of appetizing aromas and flavours. A freshness in the nose, from Saaz hops, herbal, sage-like notes, and an orange-skin fruitiness, are just some of the elements."

En tuosta juotavuusdesta ihan samoilla linjoilla ole, mutta muuten aika hyvä. En kyllä appelsiinia ole pystynyt vielä vissiin mistään oluesta havaitsemaan, mutta täytyy jatkaa yrittämistä.

Ei tämä WT oikein nyt iskenyt. Humalointi on liian väkevä meikämandoliinolle. Tämä oli toinen kerta kun join tätä. Edellisellä kerralla oli jo muutama tuoppi alla, joten juotavuus oli ihan kelpo tasoa silloin. Nyt ei kuitenkaan meinannut oikein upota.

Hinta Alkossa 3,99 € / 0,33l.

Westmalle Tripel 9,5% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 19,4 °P
    •    väri 11,5 EBC
    •    katkeroaineet 35 EBU
    •    maltaina ranskalaiset ja baijerilaiset pilsnerimaltaat ja kandisokeri
    •    humalointina Tettnanger, Saaz ja Styrian Goldings
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa, mutta kolme käymistä kuten Orvalissakin

36/100: Orval

Jackson: Abbey (Authentic Trappist)
Protz: Trappist Beer


Samea meripihkanvärinen belgialainen kaatui tuoppiin perjantain ratoksi. Tuoksussa oli sitruksisuutta ja hiivaisuutta. Tuoksu toi mieleen kotisiman.

Oluen vaahto oli runsas. Olisi jälleen pitänyt käyttää pikaria, mutta käsillä oli tällä kertaa vain tuoppeja. Näin ollen olut vaahtosi tuoppiin kaadettaessa hieman liikaakin, vaikka yritin olla varovainen. Oluen suutuntuma oli todella pirskahteleva. Aivan kuin olisi juonut jotain virvoitusjuomaa, sillä hiilihappokuplat olivat suuria ja niitä oli runsaasti.

Tuoksun jälkeen maku oli lievä pettymys. Maussa oli toki sitruksista hedelmäisyyttä, mutta se tuppasi peittyä jykevän humaloinnin alle. Olut maistui aika paljon allekirjoittaneen tekemille kotioluille. Pääsyynä varmaankin runsas hiivaisuus. Humalointia oli hieman enemmän kuin omissa tekeleissäni, mutta se oli lähinnä negatiivinen seikka.

Ensivaikutelma tuoksuineen oli siis lupaava, mutta lievästi metallisen makuinen todella kuiva humalointi tupppasi peittämään muut maut alleen. Pikkuhiljaa humalointiin tottui ja hedelmäisyys alkoi sieltä alta löytyä. Olin havaitsevinani maussa hedelmäisyyden ja sitruunan lisäksi myös hieman rusinaa. Maku ei kyllä mennyt missään vaiheessa vetiseksi, mutta hieman tasottui alkujärkytyksen jälkeen.


Protz kuvaa Orvalia kirjassaan seuraavasti:
"The beer has orange/peach colour, an aroma of peppery hops and tart fruit, followed by a palate dominated by gooseberry fruit, with a long intensely bitter finish with hints of herbs and a touch of lactic sourness from the action of the wild yeast."

En kyllä ihan karviaista maistanut, mutta jotain rusinaa tai hedelmää siinä omasta mielestäni kyllä oli.

Jackson sanoo kirjassaan Orvalin olevan klassikko, mutta jättää maun kuvailun aika vaillinaiseksi:
"The hop-sack aroma is from the use of a semi-wild yeast, Brettanomyces, which adds alight, firm body and fresh acidity of finish."

Protz kertoo kirjassaan, että Orval käy läpi kolme käymistä. Ensimmäiseen käymiseen käytetään tavanomaista ale-hiivaa. Toisessa käymisessä joukkoon lisätään neljä tai viisi muuta hiivaa, joista yksi on Jacksoninkin mainitsema villihiiva. Pullotuksessa juoman sekaan lisätään vielä ensimmäistä hiivaa ja sokeria. Tämän johdosta Protzin mukaan oluen todellinen alkoholiprosentti ei ole ilmoitettu 6,2, vaan lähempänä seitsemää.

Yhteenvetona maku oli humaloinniltaan kuiva, metallinen ja ärtsy. Rungossa oli sitruksista hedelmäisyyttä, ripaus rusinaa ja jopa makeutta. Mielenkiintoinen kuivan ja makean kombinaatio. Ei tästä mitään suosikkia tullut, vaikka alku olikin lupaava. Kyllä tätä toistekin voisi juoda, mutta ei ehkä näillä alkon hinnoilla.

Hinta Alkossa 4,34€ / 0,33l

Orval 6,2% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 13,3 °P
    •    väri 31,5 EBC
    •    katkeroaineet 26 EBU
    •    maltaina 4-5 kevätlajiketta ja mauksi vielä englantilaista kristallimallasta
    •    humalointina Protzin mukaan saksalaiset Hallertauerit ja slovenialaiset Styrian Goldingsit. Päälle vielä kuivahumalointina East Kent Goldings (Alkon mukaan Strisselspalt)
    •    hiivana 4-5 eri lajiketta, joisa ainakin yksi ale-hiiva ja yksi villihiiva (Brettanomyces)