Lisää laivatuliaisia. Pikariin valui tällä kertaa hieman samea kullankeltainen belgialainen. Tuoksussa oli banaanista hiivan aromia, samanlaista kuin useimmissa saksalaisissa vehnäoluissa.
Ensimaistamisella maussa oli mielestäni metallisuutta. Maultaan olut on voimakkaampi kuin esimerkiksi aiemmin maistettu La Trappe Blond. Tosin maistamisesta on jo jonkin aikaa, joten muistikuvat ovat hieman hämäriä.
Oluessa on voimakas maku, mutta en oikein keksi sille mitään kuvaavia termejä kuten toffee, kinuski tms. Lisäksi mukana on tuttua banaanifleivöriä, joka tulee hiivasta, jota ei kaikesta päätellen ole suodatettu pois. Pullon pohjalle nimittäin jäi aimo kerros hiivaa ja hiivahiutaleita leijaili myös oluessa. Harmi että tajusin hiivan vasta kun olin jo pullon tyhjentänyt. Olisi nimittäin ollut paikallaan pyöräyttää pullon pohjalta hiivat viimeisten olut tippojen seurassa pikariin.
Oluen vaahto oli taas jotain ihan uskomatonta. Kuplat pulputtavat vaahtoa oluen pinnalle vielä oluen puolivälissäkin. Tämä johtunee jollaintapaa myös lasin muodosta. En ole aivan varma, mutta luulisin sille olevan jonkin syyn, että tämän tyyppiset oluet tarjoillaan usein pikarista eikä tuopista.
"The beer has honey-gold colour, a juicy malt, lemon fruit and hop resins aroma, with tart fruit, sappy malt and a solid bitter hop note in the mouth. The finish is quenching, bitter-sweet, with tangy lemon, creamy malt and spicy hops."
Oikeastaan tuo sitruuna ja kermainen mallas ovat semmoisia makuja, jotka yhdistyvät mielestäni aika monen belgialaisen kohdalla. Siihen vielä banaanisuutta, niin ollaan asian ytimessä.
Puolivälissä olutta juominen alkoi hieman tökkiä. Varmaankin johtuen ABn voimakkuudesta, se hieman taisi kihahtaa hattuun ja makuaisti alkoi turtua. Olut ei enää ollutkaan yhtä maukas kuin alkuun. Affligem ei ole mikään kovin helposti kurkusta kulautettava olut, vaan tarkoitettu hiljakseen nautiskeltavaksi.
Vaikka oluessa on banaanifleivöriä suodattamattomien saksalaisten vehnäoluiden tapaan, on siinä enemmän humalointia kuin sakuissa. Humaloinnista jäi samanlainen hunajaisen sitruunainen jälkimaku kuin Young's Bitteristä. En tiedä ovatko oluiden humalalajikkeet samoja, vai vain samankaltaisia. Protz epäilee opuksessaan, että AB:ssa käytetään paikallisia lajikkeita, vaikkei asiaa ole missään kait mainittu.
Affligemissa on mieto runko, mutta makua se saa hiivasta ja humaloinnista. Mallas on sivuosassa. Ihan kelpo olut. Juon toistekin, jos jostain käsiini saan.
Affligem Blond 6,8% pähkinänkuoressa:
• kantavierreprosentti 16 °P
• väri 12 EBC
• katkeroaineet 24 EBU
• maltaista ei tarkempia tietoja
• humalointina ilmeisesti paikalliset lajikkeet
• hiivasta ei sen tarkempaa tietoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti