35/100: Affligem Blond

Protz: Abbey Beer

Lisää laivatuliaisia. Pikariin valui tällä kertaa hieman samea kullankeltainen belgialainen. Tuoksussa oli banaanista hiivan aromia, samanlaista kuin useimmissa saksalaisissa vehnäoluissa.

Ensimaistamisella maussa oli mielestäni metallisuutta. Maultaan olut on voimakkaampi kuin esimerkiksi aiemmin maistettu La Trappe Blond. Tosin maistamisesta on jo jonkin aikaa, joten muistikuvat ovat hieman hämäriä.

Oluessa on voimakas maku, mutta en oikein keksi sille mitään kuvaavia termejä kuten toffee, kinuski tms. Lisäksi mukana on tuttua banaanifleivöriä, joka tulee hiivasta, jota ei kaikesta päätellen ole suodatettu pois. Pullon pohjalle nimittäin jäi aimo kerros hiivaa ja hiivahiutaleita leijaili myös oluessa. Harmi että tajusin hiivan vasta kun olin jo pullon tyhjentänyt. Olisi nimittäin ollut paikallaan pyöräyttää pullon pohjalta hiivat viimeisten olut tippojen seurassa pikariin.

Oluen vaahto oli taas jotain ihan uskomatonta. Kuplat pulputtavat vaahtoa oluen pinnalle vielä oluen puolivälissäkin. Tämä johtunee jollaintapaa myös lasin muodosta. En ole aivan varma, mutta luulisin sille olevan jonkin syyn, että tämän tyyppiset oluet tarjoillaan usein pikarista eikä tuopista.

Protz kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"The beer has honey-gold colour, a juicy malt, lemon fruit and hop resins aroma, with tart fruit, sappy malt and a solid bitter hop note in the mouth. The finish is quenching, bitter-sweet, with tangy lemon, creamy malt and spicy hops."

Oikeastaan tuo sitruuna ja kermainen mallas ovat semmoisia makuja, jotka yhdistyvät mielestäni aika monen belgialaisen kohdalla. Siihen vielä banaanisuutta, niin ollaan asian ytimessä.

Puolivälissä olutta juominen alkoi hieman tökkiä. Varmaankin johtuen ABn voimakkuudesta, se hieman taisi kihahtaa hattuun ja makuaisti alkoi turtua. Olut ei enää ollutkaan yhtä maukas kuin alkuun. Affligem ei ole mikään kovin helposti kurkusta kulautettava olut, vaan tarkoitettu hiljakseen nautiskeltavaksi.

Vaikka oluessa on banaanifleivöriä suodattamattomien saksalaisten vehnäoluiden tapaan, on siinä enemmän humalointia kuin sakuissa. Humaloinnista jäi samanlainen hunajaisen sitruunainen jälkimaku kuin Young's Bitteristä. En tiedä ovatko oluiden humalalajikkeet samoja, vai vain samankaltaisia. Protz epäilee opuksessaan, että AB:ssa käytetään paikallisia lajikkeita, vaikkei asiaa ole missään kait mainittu.

Affligemissa on mieto runko, mutta makua se saa hiivasta ja humaloinnista. Mallas on sivuosassa. Ihan kelpo olut. Juon toistekin, jos jostain käsiini saan.

Affligem Blond 6,8% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 16 °P
    •    väri 12 EBC
    •    katkeroaineet 24 EBU
    •    maltaista ei tarkempia tietoja
    •    humalointina ilmeisesti paikalliset lajikkeet
    •    hiivasta ei sen tarkempaa tietoa

Numerointi uusiksi!

Uutta postausta tehdessäni selailin Roger Protzin "300 Beers To Try Before You Die" -kirjan hakemistoa ja havaitsin, että olin missannut kirjassa mainittavat La Trappen kolme emnsimmäistä olutta. Blond, Dubbel ja Tripel löytyvätkin kirjasta. En ole aiemmin huomannut niitä, sillä oluet on nimetty Koningshoeven Dubbel, Koningshoeven La Trappe Blond ja Koningshoeven Tripel. Tuo panimon nimestä tuleva Koningshoeven hämäsi. Näin ollen nämä La Trappet saavat luvut 29-31. Siitä sitten jatketaan indeksointia etiäpäin.

Täytyy päivitellä Protzin kommentteja postauksiin vielä kunhan kerkeän.

Chichu Stout

Joulun tienoilla moni kaveri sai pienen jouluisen olutlahjan meikämandoliinolta: omatekoista chili-suklaa-stouttia.

Kyseessä oli neljäs itse pantu satsi ja omasta mielestä toistaiseksi onnistunein. Aiemmissa satseissa olen tyytynyt pelkästään valmiisiin humaloituihin tai humaloimattomiin mallasuutteisiin ja spraymaltaaseen. Tällä kertaa steeppasin mukaan myös makumaltaita ja keitin humaloinnin itse.

Nimihän on siinä mielessä hieman harhaanjohtava, että oluessa ei ole suklaata, mutta suklaamallasta, joka on ikeastaan vain paahdettua mallasta. Eli suklaan makua oluessa ei varsinaisesti ole, mutta häivähdys chiliä siitä kyllä mielestäni löytyy. Joskin chiliä olisi voinut laittaa hieman reilummaltikin.

Maltaina satsissa käytin 1,5 kg humaloimatonta tummaa mallasuutetta, 0,5 kg vaaleaa spraymallasta, 130 g suklaamallasta ja 380 grammaa karamellimallasta.

Humalointina toimi Fuggles 5,5 %, jota lisättiin keitokseen seuraavasti:
40 g 60 min
30 g 20 min
30 g 5 min.

Caramellimaltaan ja suklaamaltaan steeppasin siten, että mantelimyllyllä rouhitut maltaan lisättiin kahteen litraa 68 asteista vettä. Tämän jälkeen kattila käärittiin fleecehuopaan ja siirrettiin 50 minuutiksi kylmälaukkuun säilöön.

Reseptilaskurilla laskettu kantavierreprosentti satsille oli 14 platonia ja alkoholiprosentti 5,55 %. Katkeroaineipitoisuudelle laskuri antoi keitokselle arvon 32,75 IBU. Itse laskin kantavierreprosentiksi keitoksesta 13,25 platonia.

Viikon päästä siirsin satsin sekundääriin, jolloin voltteja oli ominaispainon mukaan kertynyt jo 4,2 prosenttia. Tässä vaiheessa laitoin käymisastiaan myös neljä itsekasvatettua rawit-chiliä, jotka olin kevyesti paistinpannulla paistanut. Lisäksi laitoin satsiin 100 grammaa veteen lioutettua ruokokidesokeria.

Viikon päästä satsi oli valmis pullotettavaksi. Ominaispainon avulla laskettuna alkoholiprosentti oli tässä vaiheessa 5,6%, mihin ei ole huomioitu ruokokidesokerin lisäämistä. Pullotusvaiheessa lisättiin vielä tähän 12 litran satsiin yhteensä 60 gramma panimosokeria pullokäymistä varten. Jos oletetaan pullokäymisen tuovan 0,3 % alkoholia lisää, niin etikettiin merkattu 6 % veikkaus alkoholimäärälle ei varmaan mene kauheasti metsään.

Väriltään Chichu on todella lävitsetunkemattoman musta. Tuoksussa on humalaa ja hieman myös hiivaa. Humalan tuoksu on aika selkeä. Liekö syynä vain yhden lajikkeen käyttö.

Oluen maku on paahteinen. Paahteisuus ei tosin ole ihan samanmakuista kuin esimerkiksi Carnegie Star Porterissa, mutta en osaa makua paremminkaan kuvata. Karamellimallas tuo makuun mukavasti makeutta ja keksimäisyyttä. Maussa on myös aivan pieni aavistus chilin poltetta. Tai polte on ehkä väärä sana, mutta pieni häivähdys chiliä löytyy.

Jälkihumalointi on melko voimakas. Humala maistuu myös makuna eikä vain katkerona ja siinä on mukana ruohon makua. Jos verrataan CSP:hen, niin oluen maku on jotenkin tunkkainen.  Aivan erilainen kuin edellinen. Jännä kombinaatio makeutta, ruohomaista humalaa ja loppukatkeroa.

En ole vielä kovin montaa pulloa päässyt itse juomaan, kun olen niitä jaellut tutuille. Mutta ne muutamat, jotka olen juonut, ovat kyllä maistuneet.

Chichu Stout 6% pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista 13,25 °P (itse laskettu)
    •    väri 29,69 SRM=58,5 EBC (laskurin arvio)
    •    katkeroaineet 32,75 IBU (laskurin arvio)
    •    makumaltaina suklaa- ja karamellimaltaita
    •    humalointina Fuggles
    •    hiivana  kuivattu oluthiiva Safbrew T-58

34/100: Carnegie Stark Porter

Jackson: Baltic Porter
Protz: Porter

Ajattelin ensiksi pitää (blogin osalta) tipatonta tammikuuta, mutta nyt kun lomat on lusittu, niin suu alkaa taas napsaa.  Olihan se tartuttava haasteeseen kun broidi toi laivareissulta ruotsalaisia tuliaisia.

Tämä portteri oli väriltään lähes musta, mutta vielä valoa läpäisevä. Tuoksu oli voimakkaan savuisen paahteinen ja hieman maltainen. Maku seuraili hyvin tuoksua. Maku oli kuiva, savuinen, paahteinen ja lopussa oli reilu humalointi. Humaloinnin kitkeryys toi mieleeni kaakao nibsit, joita on tullut viime aikoina hieman mutusteltua.

Kuiva maku sopi mielestäni hyvin kokonaisuuteen. Maku on tasapainoinen ja jämäkkä. Voimakkuus tuo mieleen Koff Porterin, vaikka alkomahoolia on paljon vähemmän.

Jackson kuvaa olutta kirjassaan seuraavasti:
"… is creamy and licorice-tasting with a long, dry finish."

Lyhyestä virsi kaunis. En kyllä tuota lakritsia maistanut. Maku on kyllä alusta loppuun erittäin kuiva ja paahteisuuden seassa on mielestäni myös savun makua.

Protz kuvaa olutta puolestaan näin:
"It has a roasted grain, cappucino coffee and spicy hop aroma and palate, with a Dundee Cake fruitiness in the fininsh - appropriate given the founder's ethnic origins - and a hint of rich dark wine."

No en kyllä havainnut cappuccinoa tai hedelmäisyyttäkään. CSP on muuten vintage portteri, mikä meinaa että joka vuoden satsi on hieman omanlaisensa. Protz kertoo opuksessa maistelleensa panimovierailulla eri vuosikertoja ja havainneensa hiuksenhienoja makueroja peräkkäisten vuosien oluissa. Eli erot ovat vain pienia, joten näin ollen tähänkään seikkaan ei kannata vedota, jos ei samoja makuja löytynyt.

Kukaan muu maistaja ei näyttäisi mainitsevan näin nopean vilkuilun perusteella savun makua. Ehkä sekoitin paahteisuuden ja savun maun. Täytyy varmaan juoda seuraavaksi Aecht Schlenkerla Rauchbieriä, niin osaan tunnistaa savun.

CSP on kelpo olut. Voin suositella.

Hinta Systembolagetissa 0,33l / 14,90 SEK

Carnegie Stark Porter 5,5 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentista ei tietoa
    •    väri 180 EBC
    •    katkeroaineet 32 IBU
    •    maltaina vaaleaa ja paahdettua mallasta
    •    humalointina saksalaiset lajikkeet
    •    hiivana ale- eli pintahiiva