Tällä kertaa tuoppiin kaatui hollannin tuliaisina jääkaappiin päätynyt Grolsch Pilsner. Tästä olisi ollut tarjolla komiampiakin patenttikorkilla varustettuja pulloversioita (, josta kuva edellisessä postauksessa) jopa litrasenakin, mutta päädyin käytännöllisemmin mukana kulkevaan tölkkiin, jonka lipastin matkakaverilta.
Vaaleankeltainen kuohujuoma sisälsi miellyttävän pilsnerille tyypillisen humalaisen tuoksun. Ensipuraisulla humalointi tuntui miellyttävän pehmeältä, mutta tuopin pohjan häämöttäessä maku oli jo melko voimakkaan tuntuinen. Ihan eri luokkaa siis kuin esim. Saku Helessä.
Oluen maku oli pehmeä, kuiva ja täyteläinen sekä hieman maltainen. Sanoisin että aika peruspilsu ei mitään ihan spektaakkelimaista. Ehkä vähän keskivertoa parempi. Ensimaistamisella mieleeni tuli mausta siirappi ja yhdessä vaiheessa olin maistavinani humaloinnissa jotain saippuan kaltaista, mutta melko nopeasti oluen maku vettyi eikä siitä saanut oikein mitään uutta irti.
Ei mitenkään hirveän helposti juotavaa, mutta kyllä sitä tölkillisen ihan mielellään höräytti.
Protz kuvailee olutta seuraavasti: "It has a grassy hop resins aroma balanced by lightly toasted malt, with a good tingle of hop bitterness and juicy malt on the tongue followed by a quenching, dry and gently bitter finish with a good underpinning of malt."
Ihan kelpo kuvaus Protzilta tällä kertaa. Oikeastaan pukee omatkin aistimukset aika hyvin sanoiksi. Ei siinä maussa mitään niin ihmeellistä ollut. Hieman kuivahkoa pilsnerihumalointia ja pohjalla häivähdys maltaisuutta. Ken pilsneristä pitää, hän tätä juokoon.
Grolsch Pilsner 5% pähkinänkuoressa:
• kantavierreprosentista 12 °P
• väristä ei tarkkaa EBC- tai SRM-arvoa tiedossa
• katkeroaineet 27 IBU, en ole varma
• maltaina kevätohrat Belgiasta, Englannista, Ranskasta, Saksasta ja Hollannista
• humalointina Hallertau ja Saaz
• hiivasta ei sen tarkempaa tietoa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti