Lävitsetunkemattoman musta osteriolut kaatui tuoppiin rankan työpäivän päätteeksi. Oluessa oli mielestäni voimakkaan kotikaljamainen tuoksu.
Oluessa oli maltainen maku ja ensimaistamaisella jälkimaun humalointi tuntui miedolta. Hetken kuluttua humaloinnin maku kuitenkin voimistui ja se oli tyypiltään hyvin kitkerän makuinen, ei tosin negatiivisessa mielessä. Olut on maultaan aika kuiva ja maku on hieman kompleksinen: välillä vähän sitä ja toisinaan tota. Liekö johtuu humaloinnista tuo kuiva maku, sillä välillä olut maistuu hieman makeammalta ainakin aluksi ja sitten maku kääntyy kuivaksi.
MOS on maukas olut, mutta maut eivät ole kovin voimakkaita. Tämä on paahteisempi ja kitkerämpi kuin A Le Coq Porter, mutta makumaailman mietous on yhtäläinen ominaisuus molemmilla. MOS ei myöskään ole yhtä kuohkea kuin Young'sin tuplasuklaa, vaan oluen kuplat ovat hieman isompia.
Jakcon kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"Among dry stouts reasonably widely available in Britain, it has the fruitiest of flavours, with suggestion of onion or shallot and a firm smooth, cedary background. These complex flavours are beautifully combined."
Sipulia ja setripuuta, onpas kummallisia makuja oluelle. Saattaa olla että oluessa oli kyllä aavistus hedelmäisyyttä, mutta se kyllä mielestäni peittyi aika hyvin kuivan maun alle.
Yheenvetona kuiva, maltainen, hieman paahteinen, maultaan ihan jees, mutta jotenkin kaipaisin voimakkuutta makuihin. Tosin nimensä mukaan olut on tarkoitettu ostereiden tai muiden merenelävien kanssa nautittavaksi, joten olut ei saa olla liian voimakas, jottei se peitä ruoan makuja alleen. Pitäisi kokeilla ruokajuomana, näin pelkästään nautittuna ei ihan A-ryhmää minun kirjoissani.
Marstonin kotisivut tosin paljastavat makumaailman idean parhaiten:
"Brewed for a younger, wider audience with an easy-drinking taste"
Hinta lähicittarissa 3,99€ / 0,5l
En saanut selvitettyä pähkinän kuoren sisään mitään tietoja oluen ainesosista tai lukuarvoista, pahoittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti