tiistai 25. syyskuuta 2012

15/100: Fuller's ESB

Jackson: Strong Bitter
Protz: Extra Strong Beer / Bitter

Kuparinruskea ESB kaatui bitterituoppiin lauantai-illan ratoksi.Oluen tuoksu on hedelmäisen maltainen.

Maku on täyteläinen ja karamellisen maltainen. Oluessa on sopivasti humalointia, joka antaa miellyttävästi takapotkua. Oluessa on vahva runko ja maku on paksu. Näin ollen ESB:tä voisi ontuvasti kuvata "bittereiden Karhuksi".

Humalointi ja alkoholi lämmittävät mukavasti eli olut sopii kylmempiinkin keleihin päivän piristykseksi. ESB ei todellakaan ole yhtä juotava kuin London Pride ja sen nautiskelu tyssää viimeistään toiseen, ainakin itselläni.


Protz hehkuttaa kirjassaan ESB:tä seuraavasti:
"… beer has an explosion of rich malt, marmalade fruit and peppery hops on the nose, with an enormous attack of juicy malt, orange peel and bitter hop resins in the mouth. The deep complex and lingering finish is beautifully balanced between malt, hops and tangy fruit, finally becoming dry with a good bitter hop resins note. A world classic."

Mielestäni tuoksussa oli jonkin verran hedelmäisyyttä, mutta maussa en sitä huomannut, vaan lähinnä voimakkaan maltaisuuden ja humaloinnin.

Jackson on samoilla linjoilla Protzin kanssa, mutta pitää homman lyhyen ytimekkäänä:
"…(ESB) is malt accented, but with a robust balance of hop bitterness, the two flavours held togerther by honeyish esters from the house yeast. It is a world classic."

Molemmat herrat mainitsevat, että ESB lanseerattiin alunperin talvioluena 1969, minkä voin hyvin ymmärtää sen lämmittävien vaikutusten ansiosta. Kaiken kaikkiaan maistuva ESB on mielestäni olut, jota voin suositella täyteläisen maun ystäville.

Hinta Alkossa 3,85 €/ 0,5 l.

Fuller's ESB 5,9 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentti 14,4 °P
  • väri  34,5 EBC
  • katkeroaineet  29 EBU
  • maltaina Optic pale (90%), crystal (3%) ja maissihiutaleet (7%)
  • humalointina Challenger, Northdown, Goldings ja Target
  • hiivasta ei sen tarkempia tietoja kuin että Fullerin omaa tavaraa

maanantai 24. syyskuuta 2012

14/100: Young's Bitter

Protz: Bitter

Tämä dopingnäytteen värinen bitteri kaatui lasiin perjantaitunnelmissa. Tässä tilanteessa se ei tarkoita järkyttävää humalaa vaan ainoastaan rentoa fiilistä.

YB:ssä oli mielestäni melko runsaasti happoja ja kaataessa muodostuikin mukava vaahtokerros. Oluessa oli mieto kukkaisen hunajainen tuoksu.

Maultaan olut oli hedelmäinen ja sanoisin jopa hunajainen. Maku oli jollain tapaa sekin kukkainen ja hieman sitruksinen, olematta kuitenkaan liian hapan.

Humalointi oli mielestäni hyvin balanssissa maun rungon kanssa. Tässä oluessa aletaan jo olla oikeiden asioiden äärellä! Tämä oli tässä blogissa maistelluista oluista tähän asti itselleni mieluisin. Humalointikin oli riittävä muttei liian voimakas. Humalointikin oli mielestäni kukkainen. Flower power!

Protz kuvailee olutta kirjassaan seuraavasti:
"The aroma is dominated by earthy Fuggles and peppery Goldings hops, balanced by biscuity malt and tart citrus fruit. Bitter hops fill the mouth but there is a good underpinning of bready malt and tangy fruit. Hops defeat all-corners in the finish: bittery, flowery, resinous and piny."

Huh huh, nyt melkein pyörryttää. Pidin itseäni ihan pöhkänä sitruunoiden ja kukkieni kanssa, mutta Protzhan löytää oluesta samoja vivahteita. Biscuity malt tuntuu olevan Protzilla jokaisessa oluessa eli pitää varmaan alkaa viljellä sitä enemmän itsekin. Melko todennäköistä nimittäin, että osuu "oikeaan". Ei vaiskaan, mutta tästä en sitä huomannut kukkaset taisivat sekoittaa pääni.

Huom! Protzin kirjassa on itseasiassa mainittu vain hanaversio YB:stä, jossa prosentteja on vain 3,7. En kuitenkaan pidä tätä samanlaisena mahalaskuna kuin Bishop Fingerin maistamista, jossa maistetun ja aidon version ero oli lähes kaksi prosenttia.

Hinta Alkossa 3,29 €/ 0,5 l

Young's Bitter 4,5 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentti 10,7 °P
  • väri  16,1 EBC
  • katkeroaineet  27,6 EBU
  • maltaina Maris Otter ja crystal
  • humalointina Fuggle ja Golding
  • hiivasta ei sen tarkempia tietoja

perjantai 21. syyskuuta 2012

13/100: Shepherd Neame Master Brew Kentish Ale

Protz: Bitter

Shepherd Neame -trilogian päätösjaksossa pääosassa oli Mestari Pano eli Master Brew. Väriltään se oli samaa luokkaa laimennetun BF:n kanssa.

Oluen tuoksu oli huomatatvasti miedompi kuin kahdella edellisellä SN:n oluella. Niiden pohjalta pelkäsin pahinta maun suhteen, mutta MB ei ollut veistetty samasta puusta.

Ensipuraisulla olut maistuis hieman sitruksiselta ja hedelmäiseltä. Maku ei siis muistuttanut millään tapaa trilogian edellisosia, mikä oli ihan jees. Hieman olutta sippailtuani huomasine ettei olut olekaan niin hedelmäinen kuin ensivaikutelma antoi ymmärtää.

Maku on hapan ja mielestäni makumaailmaltaan tylsä. Jos edelliset kaksi muistuttivat mielestäni hieman Newcastle Brown Alea (,jota vielä jossain vaiheessa tässäkin blogissa maistetaan), niin tämä muistutti enemmän suomilageria.

Humalointi antaa oluelle sen happaman ja hieman kuparisen maun. Olut kaatuu kyllä kurkusta alas, mutta ilman sen suurempia riemun kiljahduksia.


Michael Jacksonhan ei pitänyt tätä olutta juuri minään (oma villi veikkaus), mutta Protz kuvailee kirjassaan sitä seuraavasti:

"The copper-coloured beer, topped by a lively head of foam, draws the drinker in with a stunning aroma of hop resins, biscuity malt and tangy fruit. Juicy malt, peppery hops and a fruitiness reminiscent of a confectionery from my youth called orange-and-lemon slices fill the mouth. The long and deep finish is beautifully balanced between juicy malt, bitter-sweet fruit and a lingering and persistent peppery and bitter hops."

Hienoa huomata, että Protzkin puhuu hedelmäisyydestä ja sitruunasta. Näkemyserona kuitenkin mielestäni ne luovat tylsän makumaailman kun taas Protzin mielestä ne ovat jees. Ei olut nyt niin huono ollut minustakaan. Ei vain omia suosikkejani, mutta ehdottomasti paras näistä kolmesta. Jatko-osaa saattaa olla vielä luvassa, jos löydän jostain huulilleni Shepherd Neame Original Portertin.

Shepherd Neame Master Brew 4,0 % pähkinänkuoressa:
  • kantavierreprosentista ei tietoa
  • väri 25 EBC
  • katkeroaineet 37 (EBU tai IBU, en tiedä kumpi)
  • maltaina Halcyon pale ja crystal
  • humalointina paikalliset Goldings ja Target
  • hiivasta ei sen tarkempia tietoja

tiistai 18. syyskuuta 2012

12/100: Shepherd Neame Spitfire

Jackson: Bitter Ale

Väriltään hieman edellistä eli BF:ä vaaleampi Äksyilijä kaatui lasiin jääkaappikylmänä. Myös tuoksu muistutti paljolti olutta numero 11.

Maussa oli samaa paahteisuutta kuin BF:ssä, mutta ei aivan yhtä paljon. Jälkimaku oli pidempi eikä olut samalla tapaa lässähtänyt kuin BF, laimennettu mellanöl. Olut oli myös paremmin balanssissa kuin BF. En kuitenkaan pidä Spitfiren tyyppisestä oluen mausta, jossa on jotain epämiellyttävää pistävyyttä.

Humalan maku on mausteinen ja liian pistävä. Jäljelle jää humalainen pitkä jälkimaku. Olut on ihan okei, mutta ei nosta suuria tunteita.




Jackson kertoo kirjassaan oluesta seuraavaa:
"Spitfire is a pale, hop-accented ale. It has a fresh hop aroma; a light, firm body; a lively dry palate; and lingering, moreish bitterness. Lovers of aromatic, dry, hoppy beers will also enjoy single-variety specials such as Goldings Summer Ale, Early Bird, and Late Red from Shepherd Neame."

Se lienee tuo kuiva maku, joka ei oikei iske meikäläiseen. Kuiva maku yhdistettynä melko voimakkaaseen humalointiin on vähän liian bitteriä minulle. Olen enemmän hedelmäisempien oluiden ystävä.

Hinta lähi-Prismassa 3,35 €/ 0,5 l

Shepherd Neame Spitfire 4,5 % pähkinänkuoressa:
  • kanatavierreprosentista ei tietoa
  • värin EBC:stä ei tietoa
  • katkeroaineet   25,6 EBU
  • maltaista ei tarkempaa tietoa
  • humalointina Target, First Gold ja East Kent Goldings
  • hiivasta ei sen tarkempia tietoa

maanantai 17. syyskuuta 2012

11/100: Shepherd Neame Bishops Finger

Jackson: Bitter / Pale Ale
Protz: Best Bitter

Väriltään yllättävän tumma Bishops Finger kaatui lasiin mökkitunnelmissa. Tuoksussa olin havaitsevinani lievää paahteisuutta. Sama maltainen paahteisuus maistui myös ensipuraisussa. Bishops Finger on melko hillitysti humaloitu. BF on turhan tumma omaan bitterimakuuni.

Maku on mielestäni jotenkin ristiriitainen: voimakas paahteisuus yhdistyy vetisyyteen. Eli maku jotenkin lässähtää, toisin kuin London Pridessa. LP:tä olisin voinut kuvitella juovani useammankin tuopillisen. Tämän kanssa yksikin tekee tiukkaa.

Maku tuo mieleeni Newcastle Brown Alen, johon vain on hieman lisätty paahteisuutta, joka antaa oluelle edes jotain luonnetta.



Jackson kuvailee kirjassaan olutta seuraavasti:
"This ale has a hoppy aroma (East Kent Goldings), but is very well-balanced, with a malty palate hinting at vanilla, licorice root, and stalky raisins, and a touch of tart fruitiness in the finish."

En kyllä itse ihan noilla sanoilla olisi lähtenyt olutta kuvailemaan.

Protz kuvailee olutta seuraavasti:
"It has a rich and tempting aroma of fruit reminiscent of raisins and sultanas, a warm Ovaltine maltiness and tangy hop resins. Vinous fruit, biscuity malt and pepper hops fill the mouth, while the long finish interweaves between dried fruit, rich malt and a deep and drying hop bitterness." 

Minusta tuntuu, että kun en pidä jostain oluesta, en löydä siitä niin paljoa makuja. Kuuppa jotenkin jumittuu ja aivot vaan toteavat jokaisella maistamisella "pahaa on, en pidä".

Sekä Jackson että Protz ilmoittavat kirjoissaan pullotetun BF:n alkoholiprosentiksi 5 kun se maistamassani oluessa on 3,5 %. Nopea tutkailu netin syövereihin paljastaa, että oluesta onkin myös 5,4 % versio, jota on tarjolla myös joissakin suomalaisissa ravitsemusliikkeissä. Nyt jäi kyllä kotiläksyt tekemättä. Pitänee korjata jossain vaiheessa tämä erhe ja maistaa "aito" BF tämän Ruotsin markkinoille suunnatun vesitetyn version sijasta.

Vedellä landrattu BF kiteytettynä: simppeli maku, jossa ei ole syvyyttä. Esim. LP oli pehmeä ja helppo, mutta maussa oli silti sitä jotain.

Hinta Prismassa 3,70 €/ 0,5 l.

perjantai 14. syyskuuta 2012

10/100: London Pride

Protz: Best Bitter

Raise the glass with Pride!

Tämä (jälleen kerran) kuparinvärinen  Lontoon ylpeys kaatui lasiin runsaan vaahdon kera jääkaappikylmänä eli noin 10 asteisena. Tölkki oli ilmeisesti hieman hölskynyt, sillä jo tölkkiä avatessa olut kuohahti hieman liiaksikin. Häpeäkseni joudun myöntämään, että kyseessä oli muistini mukaan ensimmäinen kerta kun maistan kyseistä olutta. Jotenkin olen aina onnistunut ohittamaan tämän mallasnektarin.

Olut on maultaan helposti lähestyttävä ja maltainen. Humalointi on mieto ja jälkimaku kevyt. Silti maussa on jollakin tapaa luonnetta ja syvyyttä. Olut on helposti juotavaa ja pehmeän samettista. Lieneekö syynä alun tarkoitusta suurempi vaahto, mutta oluen maku alkoi tuopin puolivälin tienoilla muuttua jo hieman vetiseksi. Hapot alkoivat kadota ja myös maku samalla.

Bitteriksi oluessa on yllättävän vähän katkeroa. Toisaalta, mitä voidaankaan odottaa näin tunnetulta ja paljon juodulta oluelta. Juotavuus ja helposti lähestyttävyys ovat sen etuja. Haittoja yllätyksettömyys ja kepeys.


Protz kuvailee LP:tä kirjassaan seuraavaan tapaan:
"London Pride has the Fuller's yeast signature of a rich orange fruitiness that dominates nose, palate and finish but is superbly balanced throughout by biscuity malt and a firm and very English floral, spicy and resiny hop attack."

Protz jatkaa vielä ja hehkuttaa kuinka oluessa on hyvä balanssi: ei liikaa humalointia ja vähän happoja. Näin sitä soljuu kurkusta alas helposti usempikin pintti.

Jackson kuvailee kirjassaan olutta seuraavasti:
"…London Pride, with beautifully combined flavours of light, smoothly nutty malt, crisply bitter hop, and faintly honeyish yeast."

Tuo pähkinäisyys kyllä jollakin tapaa maistui omassakin suussa, en vain osannut pukea makua sanoiksi. Se ei ollut tällä kertaa keksimäisyyttä vaan jotain muuta. Se oli jotain, mitä en muissa blogin oluissa vielä ole havainnut.

Jackson jatkaa: "Drinkers wanting a little more punch, and perhaps only one pint, opt for the Extra Special Bitter."
Taidan siis itsekkin pitäytyä jatkossakin lähinnä ESB:n hörppimisessä LP:n sijaan.

Hinta pantteineen lähi-Prismassa 3,10 € / 0,5 l. Huom! Pullo-oluen ystäville tiedoksi, että LP:tä on saatavilla markettitavarana myös pullossa. Tämä siis ainakin joissain cittareissa.

London Pride 4,7 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 10 °P
    •    väri  24 EBC
    •    katkeroaineet  30 EBU
    •    maltaina Optic pale (90%), crystal (3%) ja maissihiutaleet!? (7%)
    •    humalointina Challenger ja Northdown
    •    hiivasta ei sen tarkempia tietoja

tiistai 11. syyskuuta 2012

9/100: Adnams Southwold Bitter

Protz: Bitter

Kuparinvärinen Adnamsin bitteri kaatui pintin vetoiseen lasiin muodostaen miellyttävän vaahtokukan. Ensi tuntuma oli, että olut on maultaan makea ja melko kevyesti humaloitu. Kaksi sanaa, miellyttävä pubiolut.

Jonkin aikaa olutta makusteltuani olin havaitsevinani lievää savunmakua tai mausteisuutta. Alussa tuntui ettei oluessa juurikaan ole humalointia, mutta pikkuhiljaa humalan maku voimistui. Tämä on omalla kohdallani ainakin poikkeuksellista, sillä tuntuu että suurimmassa osassa oluita homma menee päinvastoin eli alussa humala tuntuu voimakkaammalta.

Humalointi on mielestäni miellyttävän makuinen eikä mitenkään liian kärkäs ja päällekäyvä: pehmeä, mutta kuitenkin suhteellisen voimakas olematta silti pistävä. Todella helposti juotavaa, mutta silti niin maistuvaa tavaraa. Maku on mielestäni jonkin verran kompleksinen ja olut maistuu joka puraisulla hieman erilaiselle.


"The Adnams' yeast gives the beer a pronounced orange fruit tang on the nose and the palate, with peppery hops and juicy malt. The finish lingers and is finely balanced between biscuity malt, tart citrus fruit and bitter and peppery hops.

Peppery hops lienee se mitä itse mietin savunmauksi tai mausteisuudeksi. Myös Protz löytää oluesta keksimäisyyden. Sitrukset ja appelsiinit olivat kyllä omien makunystyröideni tavoittamattomissa.

Summa summarum: hyvä makea, karamellinen ja keksinen olut, joka johdattaa nauttijansa oikopäätä pubitunnelmaan.

Protz heittää pikkuisen roisia läpänderiä arvionsa loppuun. Kerrottakoon se tässä kaikille nippelitiedon ystäville bitter-tuopin ääressä eteenpäin jaettavaksi:
"I hesitate to call it a beer to die for, as one of the brewery's founders, George Adnams, went to Africa where he was eaten by a crocodile, proof that a career in brewing is the safer option."

Hinta lähicittarissa 4,59 € / 0,5l

Adnams Southwold Bitter 4,1 % pähkinänkuoressa:
    •    kantavierreprosentti 9 °P
    •    väri 26 EBC
    •    katkeroaineet 33 EBU
    •    maltaina Maris Otter pale ja crystal
    •    humalointina First Gold, Fuggles ja Goldings
    •    hiivana Adnamsin oma hiiva