8/100: Samuel Adams Boston Lager

 Protz: Märzen

Olut on väriltään kuparinruskea. Tuoksussa olen havaitsevani hieman miellyttävää maltaisuutta ja ehkä aavistus hedelmäisyyttä. Maku on juuri sitä, miltä olut tuoksuukin eli hieman humaloitu ja maltaisen pehmeä.

Voisi sanoa että perushuttua, joka ei herätä suuria tunteita. Mutta sitten muistan että tämähän olikin lageri. Maku muistuttaa enemmän alea kuin perinteistä lageria. Lageriksi tämä on melko voimakkaasti humaloitu, muttei mitään Brooklyn Lagerin luokkaa kuitenkaan, onneksi.

Jackson on kirjassaan omistanut kokonaista yhden lauseen kuvaillakseen kyseistä olutta. Sam Adams Triple Bockin arvion loppuun on ujutettu seuraava kuvaus:
"Boston Lager has a full gold to pale bronze colour and an outstanding aroma and flavour of German Hallertau Mittelfrüh hops."

Sinänsä hassua, että kirjan lopun indeksoinnista löytyy sekä "Boston Lager" ja "Samuel Adams Boston Lager" hakusanat, jotka johtavat tämän lauseen jäljille. Olen itsekin tänään Jacksonin linjoilla eli lyhyestä virsi kaunis.

Protz tarjoaa hieman monisanaisemman selvityksen Boston Lagerin maun saloihin:
"The amber beer has has a floral hop bouquet balanced by biscuity malt. Spicy hops build in the mouth with delicious juicy malt. The lengthy finish has a superb balance of spicy, bitter hops and sappy malt but finally becomes dry with firm hop bitterness."

Protzin mukaan kyseessä on lager, joka perustuu märzen -tyyliin.

Ei tästä mitään omaa suosikkia tullut, mutta voisin kuvitella joskus toistekin kyseistä olutta naukkailevani.

Hinta lähicittarissa 3,35€/0,355 l.

Samuel Adams Boston Lager 4,7 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 13° P
• väri 22 EBC
• katkeroaineet 30 IBU
• maltaina 2-tahoiset pale ja caramel
• humalointina Hallertau Mittelfrüh ja Tettnang Tettnanger Noble
• hiivana yllättäen Samuel Adams lager-hiiva :)

7/100: Hoegaarden Witbier

Jackson: Belgian Wheat Beer
Protz: Belgian-style Wheat Beer

Olin jo päättänyt itsekseni keskittyä seuraavaksi bittereiden ihmeelliseen maailmaan. En kuitenkaan voinut vastustaa Hoegaardenin kutsua kun kävelin Alkon ohitse. Joten poikkesin sisään ja nappasin oluen matkaan jälkiruoakana nautittavaksi.

Oluen väri oli vaalenkeltainen ja suodattamaton vehnäolut kun on kyseessä niin myös samea. Oluen tuoksu on mielestäni hieman banaaninen. Tällä kertaa en jättänyt viilennyksen suhteen mitään sattumanvaraan. Olut oli pari tuntia jääkaapissa ja hetken jopa pakkasessakin, jotta se ehti viilentyä jääkaappikylmäksi. Lisäksi annoin lasin olla puolisen tuntia pakkasessa ennen kuin kaadoin oluen lasiin. Lasi oli tavallinen ns. baarin drinkkilasi eli melko lähellä hoegaardenin omaa kuusikulmaista olutlasia. Hoegaardenin lasit ovat tosin 0,5 l ja 0,25 l. Minun lasini 0,3 l, mikä sekin oli liian pieni 0,33 l pullon sisällölle.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta kun juon Hoegaardenia, nimittäin pullotettua versiota. Hanaolutta on tullut naukkailtua säännöllisen satunnaisesti. Mikään ei riso niin paljon baarissa kuin saada Hoegaarden jäähdyttämättömään lasiin. Silloin tällöin olen ottanut oluen sitruunanviipaleen kera, mutten enää viime aikoina.

Vehnäoluelle ominaisesti maussa ei juurikaan ole humalaa, mutta hiilihappoja sitäkin enemmän. Maku on mielestäni yllättävänkin banaaninen, kun muistelen joskus havainneeni siinä appelsiinia ja sitruunaa. En kuitenkaan tällä kertaa. Olivatkohan lasi ja olut tällä kertaa jopa liiankin viilennettyjä, kun makukaan ei tunnu tutulta. Maku on nimittäin nyt jopa hieman vetinen.

Onko hanaoluen ja pullotetun välillä eroja? Eri prosentit? Nopealla tutkailulla vaikuttaisi olevan sama prosentti hanassa ja pullossa. Missä vika? Veikkaan että vika on omien korvien välissä. Tässä tulee asetettua välillä niin kovia paineita joillekin oluille, joita nyt maistelen hieman eri kielellä ja mielellä kuin aiemmin.

Jackson kuvailee makua kirjassaan: "Hoegaarden is perfumy and spicy in aroma, with a fruity palate and a honeyish background."

Protzilla on hieman erilainen kuvaus: "The beer has an apettising nose with a clear hint of orange. It is tart and refreshing in the mouth, followed by a clean, bitter-sweet finish with hints of apple and orange zest."

Ehkä kapea lasi viilensi olutta liikaa ja näin ollen se muuttui hieman mauttomaksi. Hoegaardenin olutlasit nimittäin ovat paljon leveämpiä kuin tämä omani. Noh, mutta tästä lähin minua ei harmita läheskään niin paljon jos saan Hoegaardenini jäähdyttämättömään lasiin.

Hoegaarden Witbier 4,9 % pähkinänkuoressa

• kantavierreprosentti 11,6 °P
• väri 5,8 EBC
• katkeroaineet 10,7 EBU
• 55 % ohramallasta ja 45 % mallastamatonta vehnää
• humalointina East Kent Goldings ja Saaz
• hiivasta ei sen tarkempia tietoja

6/100: Wadworth 6X

Jackson: Bitter Ale
Protz: Best Bitter

Tämä maltaantuoksuinen kuparinvärinen bitteri kaatui lasiin tällä kertaa mukavasti pari tuntia jääkaapissa viilenneenä. Maku oli pehmeämpi kuin Old Hookyssä ja humalointi huomattavasti maltillisempi. Voisi jopa sanoa että olut oli todella miedon makuinen odotuksiini nähden. Maisteluhetkellä olin hieman flunssainen, mutta nenän tukkoiseuudesta huolimatta makuaistini pelasi vielä ainakin noin 95 prosenttisesti.

Oluen maku oli maltainen ja olin havaitsevinani jotain keksimäistä makua. Voi olla, että tämä oli vain yritys pakonomaisesti etsiä maun kuvailuun uusia sanoja vanhojen humaloitu, pehmeä, mieto, juotava ja banaaninen lisukkeeksi. Oluen jälkimaku oli aika mieto eikä humala maistunut kovin voimakkaana. Helpostijuotava ja näin mielestäni jotenkin tylsänmakuinen.

Jackson antaa taas mielikuvituksensa laukata oluen makua kuvaillessaan:
"Wadworth 6x is modest in alcohol but big in flavour and texture: an oaky aroma with hints of Cognac; a toasted-nut maltiness; and a sappy, slightly tart dryness in the finish."

Protzin alkusanat kiteyttävät oluen luonteen täydellisesti: "Wadworth 6X is a fine example of an English bitter in which the blend of malts and hops produces a subtle beer with low carbonation and great drinkability."

Mutta siteen lähdetään taas hieman villimpiin värssyihin: "The copper-coloured beer has a tempting aroma of spicy and earthy hop resins, biscuity malt and hint of vanilla. It fills the mouth with sappy malt, a touch of barley sugar sweetness and a growing bitter and peppery hop note. The long finish is finely balanced between rich, juicy malts, hints of barley sugar and vanilla, and a firm hop bitterness."

Biscuity malt! Sieltä se tuli eli en ollutkaan ihan pihalla. Kiteytettynä kyseessä on keksimäisen maltainen, vähähappoinen ja helpostijuotava bitteri, josta ei mitään suosikkiolutta itselleni syntynyt. Vielä kun hintana puolilitraiselle lekalle lähicittarissa oli 4,99 €, niin eipä tarvitse uudestaan vaivautua.

Knoppitieto loppuun: 6X viittaa keskiajan munkkien tapaan merkitä oluen vahvuus X-kirjaimin. Ruksien määrä kertoi juoman vahvuuden. Todellinen 6X olisi ollut siis huomattavasti vahvempaa kuin tämä Wadworthin versio.

Wadworth 6X 4,3% pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti joidenkin tietojen mukaan 10,5 °P
• väri 28 EBC
• katkeroaineet 23 EBU
• maltaina Fanfare pale ja crystal (4 %), lisäksi 3 % ruokosokeria
• humalointina Fuggles (67 %) sekä First Gold, Goldings ja Progress
• hiivasta ei sen tarkempia faktoja

5/100: Hook Norton Old Hooky

Jackson: Old Ale / Bitter
Protz: Best Bitter

Tämä kuparinvärinen bitteri kaatui lasiin hieman jäähdytettynä. Pullon ohje "serve cool, not chilled" ei aivan täyttynyt, sillä pullo ehti jäähtyä jääkaapissa vain tunnin verran. Näin ollen se oli lähes huoneenlämpöistä juomishetkellä. Oluen tuoksussa olen havaitsevani aavistuksen hedelmäisyyttä.

Maultaan olut on melko voimakkaasti humaloitu. Humalointi on kuitenkin ns. maun rungossa eikä jälkimaussa. Oluen juominen jättää lämpimän tunteen, jonka uskon johtuvan humaloinnista eikä vain orastavasta närästyksestä.

Olen havaitsevani myös maussa häivähdyksen hedelmäisyyttä, jonka vomakas humalointi kuitenkin peittää alleen melko vahvasti. Humalan makua vielä luultavasti korostaa se, että juomaa ei oltu viilennetty kunnolla etukäteen. Olutta maistellessa aloin pikkuhiljaa tottua voimakkaaseen humalointiin ja se alkoi tuntua kohtuulliselta. Aloin myös havaita maussa hieman maltaista karamellisuutta.

Juoma on maultaan mielestäni jotenkin raskas kaiketi humaloinnin luonteesta johtuen. Humalointi on liian päällekäyvä. Hieman viieämpänä olut olisi saattanu maistua hieman paremmalta. Olut saattaisi toimia lämmikkeenä kylmään syksyiseen sadepäivään.

Jackson vetäisee aikamoiset kuvaukset mausta omassa kirjassaan:
"has an appetizing fresh-shortbread, malt aroma and flavour; a creaminess and fruitness reminiscent of bananas and strawberries, and a late, balancing dryness in its subtly leafy hop character."

Mietityttää maisteltiinko nyt ihan samaa olutta. Ainakin etiketti on kirjan julkaisusta kuluneen 12 vuoden aikana ehtinyt muuttua. Jacksonin lämpötilasuositus on 10-13 astetta.

Protz puolestaan runoilee seuraavaa: "has a rich aroma of fresh bread maltiness, fruitiness reminiscent of raisins and sultanas, and tangy hops resins. Fruit, malt and hop bitterness build in the mouth while the finish has a bitter-sweet start with malt and fruit dominating, but hop bitterness provides a firm base that prevents any cloying sweetness."

Pidän ehkä enemmän Protzin arviosta vaikken mitään rusinoita osannutkaan mausta edes etsiä. Juuri tuo humalan purevuus, joka peittää hedelmän ja maltaan alleen, on se mistä en maussa pidä. Lisäksi humaloinnin antama maku on jotenkin liian kuiva.

Ehkä kokeilen tätä jossain vaiheessa paremmin viilennettyä, mutta en kyllä hetkeen.  Lähi-cittarin hinta 4,29€ on nimittäin sen verran suolainen.

Hook Norton Old Hooky 4,6 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti ei tiedossa
• väri 34 EBC
• katkeroaineet 32 EBU
• maltaina Maris Otter pale ja crystal maltaat
• humalointina Challenger, Fuggles ja Goldings
• hiivasta ei mitään tarkempia tietoja

4/100: Paulaner Hefe-Weissbier

Jackson: Hefeweizen 

Kun kesä on lämpöisimmillään, pitää juoda vehnäolutta. Tästä syystä heti perään toinen hefe. Lisäksi vertailu muihin on helpompaa kun edellinen vehnä on vielä melko tuoreessa muistissa.

Lasiinkaato ei ihan täysin tällä kertaa onnistunut, vaan liiasta varovaisuudesta johtuen vaahtokukka jäi melko ujoksi. Värissä olen havaitsevinani himena tummempaa sävyä kuin Franziskanerissa.

Maku on mielestäni paljon voimakkaampi kuin Franziskanerissa. Paulaner on maultaan erittäin banaaninen kun Franziskanerissa banaanisuutta oli vain hennosti. Täytyy mainita ettei nyt olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, vaan Paulaner on ollut yksi omista vehnäsuosikeistani.

Muutama vuosi sitten Berliinissä opin paikallisilta, että Paulanerin sekaan voi iskeä muutaman ruokalusikallisen banaaninektaria. Aluksi pidin ideaa älyttömänä ja sekoituksen maku tuntui suussa äklömakealta. Pienen totuttelun jälkeen totesin että toimii ja Paulanerin juominen ilman nektaria alkoi tuntua roskalta.

Tällä kertaa banaaninektaria ei mukana ollut ja jälleen olisin sitä kaivannut. Ilman nektaria runsas banaanisuus jotenkin loppuu mausta kesken. Ei olut huono ole näinkään, vain enemmän olutmainen kun nektarin tuoma makea jälkimakusilaus uupuu.

Jackson on kelpuuttanut Paulanerin mukaan omaan 500 parhaan oluen listaansa. Jackson kuvaa sen makua seuraavasti: "It has the typical clover aroma of the style, with suggestions of honey and fruit; notes of peach, banana, perhaps even strawberry, and certainly vanilla, in the palate; and a good malt background."

Tuo maltaisuus on asia, joka on kyllä maussa voimakkaasti esillä, mutta vasta näin Jacksonin arvion luettua osaan pukea näinkin yksinkertaisen maun sanoiksi. Eli runsaasti banaania sekä hieman mallasta, siinä oman makuaistini arvio tästä. Ainiin, jälleen jääkaappikylmänä juotuna. Jacksonin suositus on 9-12 astetta. Hänhän neuvoo juomaa nautiskeltaessa käyttämään aina tiettyä lämpötilaa. Maistellessa suosituksena olisi huoneenlämpö. Ehkä huoneenlämpöisenä tästä se mansikka -aromi olisi löytynyt tai sitten ei.

Kaikesta huolimatta suosittelen lämpimästi, banaaninektarilla tai ilman!


Paulaner Hefe-Weissbier 5,5 % pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,5 °P
• väri 25 EBC
• katkeroaineet 11 EBU
• maltaina tietysti vehnä ja ohra, mutta osuuksista ei tietoa
• humaloinnista ei tarkempipa tietoja
• hiivasta ei tarkempia tietoja kuin että pintahiiva

3/100: Franziskaner Hefe-Weissbier

Protz: Wheat Beer

Hefet eli saksalaistyyppiset suodattamattomat vehnäoluet ovat yksi omista olutsuosikeistani. Mielestäni hefe on kesän paras janojuoma, kunhan malttaa viilentää oluen kunnolla. Nyt olosuhteet olivat omasta mielestäni optimaaliset: olut jääkaappikylmää ja juoma kaadettuna korkeaan tuoppiin. Eikä maussakaan ollut hirveästi valittamista.

Väri on suodattamattomalle vehnäoluelle ominaisesti samea ja hieman tummankeltainen. Oluen nuuskiminen ei ole vahvimpia puoliani. Tällä kertaa en tuntenut nokassani paksun vaahtokukan läpi sen kummempia tuoksuja kuin vehnäoluen tyypillisen miedon odöörin.

Eikun olut huulille ja maiskuttelemaan. Maku on mielestäni pehmeä ja mieto. Olen havaitsevinani maussa hieman banaania. Pehmeä maku tekee oluesta erittäin juotavan oloisen. Olut on juotava, muttei kuitenkaan maultaan liian vetinen. Maku on pehmeän täyteläinen ja miedosti humaloitu. Ja nämä ovat siis omia olutta maistellessa kirjaamia tuntemuksia. Ja ah, kuinka mieltä lämmittää katsella Alkon sivuilta oluen kuvausta ja havaita huomattavia yhtäläisyyksiä tulkinnoissa.

Protz kuvailee kirjassaan makua seuraavasti: "The beer has fruity aroma with hints of coriander. Creamy malt dominates the mouth but with powerful hints of spice and banana. The finish is long, quenching, spicy and fruity."

Pikkunippelinä olutpöytäkeskusteluihin Protz kertoo, että ennen pullotusta oluesta poistetaan ale-hiiva sentrifugoimalla, tiedä häntä miten,  ja pullokäymistä varten lisätään lager-hiivaa. Tämä parantaa Protzin mukaan säilyvyyttä, mutta hieman maun kustannuksella.

Maku on omien tuntemuksieni perusteella hieman liian pehmeä. Oluessa miellytti se, että maku oli pehmeä muttei kuitenkaan vetinen. Franziskaner on hyvä janojuoma, mutta hieman liian mitäänsanomaton. Suosittelen hellepäivän janonsammuttajaksi, mutta mitään suurta makunautintoa olut ei mielestäni tarjoa.

Franziskaner Hefe-Weissbier 5 % pähkinänkuoressa

• kantavierreprosentti 11,6 °P
• väri 14,7 EBC
• katkeroaineet 9 EBU
• maltaat 75 % vehnä ja 25 % ohra
• humalointina Orion, Perle, Spalt ja Tettnang
• säiliössä ale-hiiva ja pullossa lager-hiiva

2/100: Brooklyn Lager

Protz: Vienna Red

Tänään maisteluvuorossa jääkaappikylmä suomilagereiden amerikanserkku. Tai ehkä pikemminkin pikkupikkupikkuserkku, sillä niin kaukaista sukua ovat oluet keskenään.

Brooklyn Lager on kuparinvärinen (lunttasin määrittelyn, sillä olen huono kuvailemaan näitä eri värejä) ja tuoksussa olen havaitsevinani hieman humalaa ja hedelmäisyyttä. Mausta humalaa löytyykin sitten rutkasti. Kyseessä on todella runsaasti humaloitu lager, joka jättää aluksi jotenkin kylmäksi. Ehkä se johtuu siitä, että pidän paljon bitteristä ja tästä tulee mieleen bitter, mutta mausta ei löydy samaa hedelmäisyyttä ja jälkimakua. Maku on muuten lyhyt, mutta loppuun puskee armoton humalan katkero.

Olutta särpiessä maku hieman ehkä paranee, kun humalan määrään tottuu. Ehkä humaloinnin määrä oli minulle aluksi niin kova shokki suomilagereihin tottuneena, että olin hieman pettynyt makuun. Pikkuhiljaa maistellessa olut alkoi maistua jo ihan miellyttävälle.

Protz hehkuttaa kirjassaan, että Brooklyn Lageria ensimmäistä kertaa maistaessaan hän ajatteli sen olevan yksi hienoimmista oluista eikä mikään sen jälkeen ole muuttanut hänen mielipidettään.

Protz kykenee hieman monipuolisempaan oluen kuvailuun kuin meikäläinen (yllätys yllätys): "It has a floral and piny hop aroma balanced by biscuity malt. The mouth is filled with juicy malt and caramel flavours and a big punch of spicy hops. The finish is a superb balance of sweet malt, a hint of tangy citrus fruit, and crisp, bitter hops."

No joo, jossain määrin samoilla linjoilla ollaan. Jotain hedelmäisyyttä olin havaitsevinani ja Protz puhuu sitruksista. Itse en huomannut jälkimaussa mitään loistavaa balanssia vaan ainoastaan voimakkaan humaloinnin.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana Protz mainitsee, että olutta on kuivahumaloitu, mikä on epätyypillistä lagereille. Ja tarkka määritelmä oluttyypille on miehen mukaan muuten Vienna Red.

Täytynee ostaa tätä joskus toistekin, sillä oluesta jäi hieman kaksijakoinen maku. Aluksi ajattelin, että hitto mitä kuraa ja lopussa mietin, no joo ihan jees. Ihan varauksetta en voi tätä suositella, sillä kyseessä ei ole mikään peruslageri. Toisaalta ei näistä kirjoista lappareita ja koffeja löydykään, joten jotain luonnetta voi näiltä oluilta odottaakin.

Brooklyn Lager 5,2% pähkinänkuoressa:

• kantavierreprosentti 12,9 °P
• väri 28,4 EBC
• katkeroaineet 30 EBU
• maltaina amerikkalaiset 2-tahoiset Pilsner, karamelli ja Munich
• humalointina Cascade, Hallertauer Mittelfrueh ja Vanguard
• hiivasta en löytänyt tietoja